Uetliberg

Uetliberg on zürichiläisten lähin korkea kukkula, ei mikään alppi, mutta näkymät kuitenkin toista kuin järvenrannalta katsottuna. Ja kirkkaalla säällä näkyy sekä järven toiseen päähän että koko pitkä Alppien ketju. Vuoren voi valloittaa useammasta suunnasta ja kunnosta riippuen jalan, pyörällä tai junalla. Juna-asemalta on pieni kävelymatka Uto-Kulmin näköalapisteeseen. Hotelli-ravintola -kompleksin paikkeilla on myös vielä pieni näköalatorni, josta on nykyisin alettu veloittaa vitosen verran, myös lapsilta. Jos haluaa reissulta enemmän kuin pysähdyksen ylhäällä, on esimerkiksi parin tunnin patikointi harjannetta pitkin jo puolen päivän retki. Felseneggin kohdalta pääsee kabiinilla alas, jos kintut eivät kestä enempää tarpomista. Felseneggistä muutaman minuutin matkan päässä on myös ravintola, joka on hulppean näköalan vuoksi kauniilla kelillä tupaten täynnä. Vierestä löytyy myös leikkipaikka.

Keskivälillä matkaa on sunnuntaisin ja pyhäpäivisin auki pieni idyllinen Teehüsli Fallätsche, ehdottomasti koko vuoren autenttisin paussipaikka. Mökille laskee portaat päätieltä, matkaa on viitisen minuuttia. Paikka on jyrkässä rinteessä, jota eroosio pikkuhiljaa syö. Teehüsliä pitää vapaaehtoisvoimin Alpenclub der Steilen Wand, jyrkän seinämän alppiklubi. Käytössä ei ole virtaavaa vettä eikä sähköä, joten mökkifiilis on taattu. Pöydissä on metsästä kerättyjä kukkia, ruoka yksinkertaista ja repussa mökille tuotua. Kuivamakkaroita, lihalientä, mehua, teetä ja Biberli-leivonnaisia, joskus peräti keittoa ja kakkua. Vesi haetaan läheisestä lähteestä. Teen ainekset on kerätty lähiseutujen puista. Edellisellä kerralla käydessä meille ojennettiin ikkunasta ämpäri mukaan ja käskettiin jättämään lähteelle täyttymään.

Talvella, jos lunta sattuu tulemaan tarpeeksi, Uetlibergiltä voi myös fondueillallisen jälkeen laskea vuokrakelkalla metsän läpi, rinnettä alas.

Uetliberg on myös yksi kiertoajeluiden kohteista, joten vuorelle pääsee myös ryhmän mukana, jos yksin seikkailu ei innosta.