Vuodenvaihde Edinburghissa

Haukon henkeäni. Täysikuu, jota kiertää vihreänkellertävä korona. Ilma pakastumassa, mutta kosteutta vielä sen verran ilmassa, että se pehmentää ääriviivoja.
On kylmä ilma ja lämmin tunnelma. Pimeää ja valoisaa.
Olen tullut ostoskatu Princes Streetille samasta suunnasta kuin lentokenttäbussi 100 eli Airlink ja nykyään ratikkakin. Astun satumaailmaan.
Katson vanhasta tottumuksesta oikealle, koska siellä voi nähdä Edinburghin keskiaikaisen linnan. Nyt se nousee kuin vaalean kauluksen sisältä kohti tummansinistä taivasta. Taitavasti valaistu!
Princes Streetin varrella, lähellä kirjailija Walter Scottin monumenttia, illassa kehrää maailmanpyörä. Siinä välissä on joulutori, joulukatu, kojuja, ja tuhansia ihmisiä. Arki-ilta ja kello pian 22.
Edinburgh on kaunis aina, mutta nyt se on vielä kauniimpi. Kylmä ilta melkein sulaa valomereksi. En edes mieti sähkölaskua, sillä Skotlannilla on runsaasti omaa uusiutuvaa energiaa.

Luistinrata valomeressä

Kaiken keskeltä erotan hihkaisuja ja pimeässäkin hohtavaa valkoista. -Luistinrata! Sekin on tehty linnan ja Princes Streetin väliseen puistoon. Kesällä upeat kukat, nyt tämä.
Poikkean kuumalle suklaalle, kirjaimellisesti. Se on niin paksua, että pohjat pitää vetää mukista lusikalla. Täältä saisi myös höyryävää glögiä, mulled wine tai saksalaisittain Glühweinia, hehkuviiniä. Täytettyjä leipiä, montaa muuta purtavaa, ja erilaista pikkutavaraa kuin Berliinin joulutoreilla ikään.
Kuljen ostoskatua itään hitaasti, sillä väen määrä sanoo tahdin. Päät vastakkain kylki kyljessä kulkevia pareja, vanhempia käsipuolessaan lapsia, jotka saavat olla valveilla tavallista pidempään, rattaissaan jo nukkuvia ipanoita vällyjen mutkassa.
Ennen Waverleyn päärautatieasemaa käännyn vasemmalle ja jatkan St.Andrews Squarelle. Pysähdyn selkä George Streetille, naama kohti Royal Bank of Scotlandin pääkonttoria. Sen palladiolainen julkisivu on saanut ei-palladiolaisen joulukoristelun.
Seison niskat linkussa, katse kohti täysikuuta ja neuvottelen kamerani kanssa. Aukio on tummansininen ja tummanvihreä, taivas musliinia. Keskellä aukiota, puutarhaa halkovien hiekkateiden keskellä seisoo Henry Dundas, Melvillen varakreivi, pää kuuta hipoen. Korkea uurrettu jalusta, patsas sen nokassa. Vastavaloisissa kuvissa Melville saa kuusta sädekehän. Kuvien tarkkuudesta ei ole tietoakaan. Tunnelmasta on.
Kuljen George Streetiä länteen. Koko merkkiliikkeiden ja ravintoloiden reunustama ostoskatu on kietoutunut joulukoristeisiin. Muhevimpia niistä kantaa kahvilana ja lounaspaikkana suosittu kupolikattoinen The Dome korinttilaisten pylväidensä yllä.

Uuden vuoden yli

Olen ollut tunnelmallisilla saksalaisilla joulutoreilla, helsinkiläisillä, turkulaisilla, mutta tämä vasta on jotain. Kaupungin kauneus aivan uudessa – hm, valossa. Ja samalla hoituvat harkitut jouluostoksetkin.
Edinburghin joulunalus on omaa luokkaansa, mutta niin ovat välipäivät, uusi vuosi ja vuoden alkukin. Yhtä juhlaa kaikki.
Edinburghin jouluvalot syttyivät tänä vuonna 20. marraskuuta ja loistavat 4. tammikuuta saakka. Tunnelmavalaistua aluetta on laajennettu aukioille ja kaduille, kujille.
Ehkä glasgow’laiset tulevat matkailijoiden ja paikallisten lailla pääkaupungin valoja katsomaan. Edinburghin kanssa kissanhäntää vetävän Glasgow’n jouluvalot kun päätettiin jättää tänä vuonna virittämättä ja sytyttämättä. Marraskuinen Abigail-myrsky riehui niin, että vaaransi koristeiden asentamisen ja asentajat.

Eeva Simola

Olen vuosia Skotlannissa asunut tietokirjailija ja toimittaja. Skotlannissa olen kuin kotonani ja hymyilen. Olen käynyt siellä yli 60 kertaa.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *