Teepäissään Pekingissä

En ole varsinaisia teeihmisiä, mutta en jätä maistamatta, kun Kiinassa tarjotaan teetä. Kiinalaisen teen makujen kirjo on isompi kuin länsimaisten viinien, joten teenmaistelu on aina löytöretki. Tee myös nousee päähään. Ainakin minua naurattaa, puheeni puuroutuu ja päässä surisee, jos maistelen teetä pari tuntia putkeen.

Teenmaistelu on erityisen kivaa, koska se on ilmaista. Kaupat hauduttavat asiakkaille sellaisia juomia, joita nämä harkitsevat ostavansa. Menet vain Pekingissä teekauppaan tai mieluiten pitkälle Maliandao-kadulle, jossa ei muuta olekaan kuin kerrostaloja täynnä teeliikkeitä. Maliandaossa on halvempaa ja valinnanvara järjettömän suuri.

Ensin sinun täytyy kertoa myyjälle, millaista teetä haluat. Karkeasti luokitellen Kiinassa on kuusi teen pääluokkaa, jotka yleistäen maistuvat tältä: vihreä tee tuoreelta ruoholta, keltainen tee kanakeitolta, valkoinen soijamaidolta, oolong-tee vaihtelevasti kukkaiselta ja hedelmäiseltä tai  kermaiselta ja savuiselta, punainen tee vehnältä ja hunajalta sekä musta tee märältä maalta. Huom 1. Teetä ei siis ole maustettu millään vaan kyse on viinin tapaan juoman ominaismausta. Huom 2. Kiinalaisten punainen tee on se mitä me kutsumme Suomessa mustaksi teeksi.

Voit aluksi vaikka pyytää myyjältä kokeiltavaksi pari kolme eri pääluokkaa ja maistaa mistä pidät eniten. Sitten voit siirtyä tykkäämäsi pääluokan lukemattomien nimikkeiden maistamiseen. (Voit myös tehdä ennalta Teekaupan nopsan kyselyn, joka ainakin minulle antoi oikeansuuntaisen tuloksen.)

Seuraa maistelussa myyjän toimia tarkasti, jotta saat kotonakin teestä parhaat aromit irti. Katso kuinka kuumaa vettä myyjä käyttää— osa teestä viihtyy paremmin haaleassa, osa lähes kiehuvassa vedessä. Jotkut lehdet myyjä huuhtelee ennen haudutusta, koska niiden makua pitää houkuttaa esiin. Haudutusajat ovat eri teeluokille erilaisia, mutta aina lyhyitä, kymmenestä sekunnista minuuttiin, jotta juomasta ei tule kitkerää. Suomessa haudutusajat ovat yleensä liian pitkiä. Kiinassa lyhyys johtuu myös siitä, että tee tehdään pienissä kannuissa ja kannuihin pannaan paljon teelehtiä.

Teelehdet käytetään vähintään kaksi, joskus jopa kymmenen kertaa. Teen maku muuttuu jokaisella haudutuskerralla. Esimerkiksi oolongista paras maku irtoaa yleensä noin kolmannella kerralla. Kun tee tehdään pienessä pannussa ja juodaan munakupin kokoisista mukeista, jaksat maistaa teenimikkeen kaikki haudutukset.

Minulta aina kysytään, mitä teetä kannattaa ostaa. En tiedä. Maistan ensin monia nimikkeitä ja ostan sitten sen, josta itse pidän. Suosikkini on harvoin kalleimmasta päästä. Jos 50 gramman pussi (teen myyntiyksikkö jolle hintakin ilmoitetaan) tuntuu tyyriiltä, pyydän saada maistaa samantyylistä, mutta halvempaa. 100 yuanilla pitäisi saada todella laadukasta teetä pussillinen, tavallisemmat ovat paljon halvempia.

En etsi tunnettuja teenimikkeitä monestakaan syystä. Makuni ei aina osu yksiin kiinalaisten yleisten suosikkien kanssa. Esimerkiksi jotkut fiinit vihreät teet ovat niin keveitä, että tavalliselle länsimaiselle ne maistuvat lähinnä, noh, vedeltä. Himotuimmissa teenimikkeissä on hinnassa brändilisää, ja niiden nimissä saatetaan myydä myös ihan muuta. Jos haluat nimenomaan kuuluisan kiinalaisen teenimikkeen, listauksia on lukuisia.

Yleisessä laaduntarkkailussa maallikkoa avustaa pari kikkaa: Jos teelehdet haisevat ummehtuneelta tai niiden joukossa on paljon ”varsia” ja katkenneita osasia, laatu ei ole kovin hyvä.

Varoitan, että teenmaistelussa ei voi olla ihastumatta tykötarpeisiin. Luultavasti ostat myös pienen savisen teepannun tumman teen haudutukseen tai vihreälle teelle lasisen astian, jossa kauniit teelehdet näyttävät meriruoholta. Lapsenmielisemmät tykästyvät maistelupöydälle aseltuihin savisiin leluihin kuten sammakoihin ja pässeihin. Niillekin kaadetaan teetä.

Varoitan myös tilaamasta teetä Pekingin kahviloissa. Saatat saada kuumaa vettä ja Lipton-pussin. Länsimaisessa kahvilassa juodaan “trendikkäästi” länsimaista teetä, vaikka se onkin pahaa.

Copyright: Mari Manninen

Mari Manninen

Asun Pekingissä, jonka kiinalaista menoa useimmiten rakastan. Välillä pinna tosin palaa. Olen 44-vuotias, ja puolet iästäni olen ollut toimittaja, enimmäkseen Suomessa, mutta aina välillä maailmalla.

Kommentit: