Helsingin festarit: Sideways 2018 – katujuhlatunnelmaa uusissa puitteissa

Tunnelma on kepeän arkinen kuin blockpartyssa, mutta suuret lavat paljastavat, että ollaan ihan ”oikeilla” festareilla.

Uusi paikka, tuttu tunnelma

Vaikka Sidewaysin muutto kotoisalta Teurastamolta tuntui aluksi haikealta, Helsingin Jäähallin ympäristöön siirtyminen oli festarijärjestäjiltä fiksu veto monessa mielessä. Jostain syystä Sidewaysin aikana sataa aina, ja siksi järjestäjillä oli painetta sisälavoille. Toisaalta Teurastamon alue alkoi jo käydä pieneksi, eikä vapaata istuskelu- ja hengailutilaa, ruoka- ja juomakojuja saati vessoja ollut tarpeeksi yleisön makuun. Ainoa pelko kollektiivisessa festaripuserossa oli, latistaako urheilutunnelmalla ja pinttyneellä lätkähiellä kyllästetty Jäähalli, eli Nordis eli DDR-halli, hipsteriyleisön leppeän katujuhlafiiliksen.

Enimmäkseen näin ei käynyt. Ulkona sijaitsevat Sideways-päälava ja Aurora-sivulava sallivat mukavan näkyvyyden ruuhkassakin, ja palvelut levittäytyivät kätevästi ulkotilaan nojatuoleineen ja sohvineen. Alueen koko ja yleisömitoitus toimivat loistavasti. Sisällä oli alkuun sokkeloista, mutta aina lopulta oikea lava löytyi, kun tarpeeksi hortoili. Black Box eli itse Jäähalli oli kyllin suuri ja pimeä antaakseen mahdollisuuksia visuaaleille, ja Basementissä tunnelma oli ajoittain jopa harras. Upstairs ja Sahara-lava olivat valikoiman ankeammasta päästä.

Järjestelyt ja tarjoilut sujuivat Sidewaysillä kenties jouhevammin kuin yhdelläkään toisella suomalaisfestarilla: jonotus sujui sutjakkaasti, opastus oli erinomaista, ruokakojut olivat monipuoliset ja vegaanista tarjontaa riitti. Juomakojuista sai ainaisen bissenlipityksen vaihtoehtona tilata myös viiniä vaikka pulloittain, vieläpä siedettävään hintaan. Bissenlipittäjille taas oli ainaisten koffikarhujen sijaan Brooklyn Breweryn mainioita makuja. Lisäksi alueelta löytyi muun muassa Kyrön drinksupiste, shampanja- ja viinibaari, Paulig Kulman loistava kaksikerroksinen kahvila ja tällä kertaa myös viime vuonna uupunut jälkkäri: Jymyn vegaanijätskiä.

Perjantai 8.6.2018

Perjantain keikkoja häikkäsi päälavan tuhnuinen bassovahvistin, joka onneksi saatiin lopulta vaihdettua toimivaan. Eniten yleisön tunteita on kuohuttanut detroitilaislegendan, Rodriguezin hauraan haikea keikka. Rodriguez tunnetaan parhaiten hellyttävästä Searching for Sugar Man -dokumenttileffasta, joka kuvaa 60-luvulla uransa aloittaneen laulaja-lauluntekijän epäonnisia vaiheita, taloudellista vedätystä ja uutta tulemista 2000-luvun alussa Etelä-Afrikan yllätysmenestyksen myötä.  Raihnainen, 75-vuotias Rodriguez talutettiin lavalle hapuilemaan mikin sijaintia. Tunnelma säilyi vaisuna läpi koko keikan. Omat biisit olivat setin ehdotonta huippua, kun taas kökköiset coverit, kuten The Doorsin Light My Fire, tarpeeton lisä. Kaiken kaikkiaan keikka olisi toiminut huomattavasti paremmin pienellä, intiimillä lavalla ja herkemmän taustabändin kera.

No fun at all oli nostalginen skeittipunk-pläjäys 90-luvulta ja kyllä: sedät jaksoivat edelleen heilua ja kepittää. Kalifornialainen indiebändi Warpaint (jota emme tässä aio kutsua tyttöbändiksi) oli kenties perjantain positiivisin yllättäjä ja päälavan kohokohta. Kotimaisista akteista railakkaimman yleisövastaanoton sai Risto Black Box -lavalla Jäähallin, eli ”turvaluolan” uumenissa. Suomen progelippua pitivät yllä instrumentaaliset aktit: jazzahtava Virta sekä jo Wigwamin kanssa kultaisella 70-luvulla soittanut progeguru Esa Kotilainen, joka helli festariyleisöä psykedeelisen, vuonna 1977 julkaistun Ajatuslapsi-levynsä antimilla. Ai niin, hypnoottinen K-X-P Black Boxissa oli mainio tuttavuus ja Ben Frost riemukkaan riipivä.

Näkyvimpiä oheisnumeroita festareilla olivat Lumon sponssaamat kukkaseppäleet, viime vuodelta tutut glitter-koristeet partaan ja lärvätsaloon sekä hulvaton lintukaraoke, jossa jengi eläytyi antaumuksella eri siivekkäiden viserryksiin.

Lauantai 9.6.2018

Hehkeä, liki loppuunmyyty lauantai oli omistettu ennen kaikkea psykedeeliselle jumitukselle. Putki alkoi Rättö ja Lehtisalon maanisella junnauksella The Circlen ja Kuusumun Profeetan hengessä, jatkui Dark Buddha Risingin synkän herkullisella jytinällä ja eteni Yamantakan // Sonic Titanin kabuki-henkiseen popnoisepostmetaliin. Päälle vielä Bardo Pondin avaruus-shoegazet – ja siitäpä olikin pää pöllyssä hyvä jatkaa päälavan äärelle todistamaan harvinaista nannaa: A Perfect Circlen keikkaa Suomessa.

A Perfect Circle oli odotettu vieras lähelle pakkautuneen yleisön mielestä. Toolin laulajanakin toimiva keulakuva Maynard James Keenanin kiihkeän älypuhelinvihan vuoksi rajatussa karsinassa ei kännykkäkameroita saanut käyttää, joskaan yleisö ei täysin kuuliainen asiassa ollut. Keväällä ilmestyneen Eat The Elephant -levyn kappaleita kuultiin laveasti, ja erityisen hyvin toimivat peräti veikeäksi kuvailtava So Long And Thanks For All The Fish ja hieno Hourglass. Vanhasta tuotannosta kuultiin toki takuuvarmat helmet The Packageineen ja The Outsidereineen. Billy Howerdel, bändin isä, perustaja ja biisitekijä näytti tyytyväiseltä suomalaisvastaanottoon.

Lauantain muita yleisösuosikkeja olivat sympaattinen Paperi T, joka soitti uuden, odotetun levynsä kokonaan hieman hapuillen, ja uusi poptaivaan tähti Vesta, jonka esitys oli näyttävä, mutta vaisuhko erityisesti volyymeiltaan.

Sunnuntai 10.6.2018

Sunnuntaina aurinko helli heräilevää festariväkeä, ja legendaarisella Lasten hautausmaalla oli jo mukavasti kuulijoita. Viimeisenä festaripäivänä juhlittiin Spotify-hittibändi Ruusujen ihka ensimmäistä keikkaa, tunnelmoitiin Cigarettes After Sexin Twin Peaks -unelmissa ja Jane Weaver-hypnoosissa jatkettiin kohti loppuhuipennuksia The Nationalia ja Deerhunteria. Karismaattisen Matt Berningerin ääni hiveli, ja indieikoni Deerhunter kruunasi suloisen viikonlopun äänimaisemilla toisista maailmoista.

Myös ensi vuonna Nordiksella festaroidaan. Mahtavaa: lisää lintukaraokea, flippereitä, bissejoogaa ja kotoisaa yhteisöllisyyttä!

© Siru Valleala (teksti)
© Paula Kultanen Ribas (teksti)
© Tuulia Kolehmainen (kuvat)

Festarivieraat, muut vieraat ja vanhat tutut: ladatkaa ja tsekatkaa Helsingin ja Tukholman parhaat kuppilat, ravintolat, tekemiset ja menemiset: Tripsteri App!

TripsteriApp

 

Siru Valleala

Tripsteri Appin päätoimittaja hengaa nykyään eniten Helsingissä ja Espoossa mutta sukeltelee sulavasti myös henkisessä kotikaupungissaan Tokiossa ja nuoruuden rakastetussaan Prahassa. Tripsteri Tokion ja Tripsteri Prahan opaskirjojen kirjoittaja on myös Sanoman freelancer, leffafriikki ja vegaaniraamenin ahne suurkuluttaja.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *