Yksi maailman kauneimmista – roadtrip Yhdysvaltain länsirannikkoa pitkin

Ei ehkä ole mitään amerikkalaisempaa kuin roadtrip, eikä montaa yhtä kaunista ja maisemiltaan vaihtelevaa roadtripiä kuin matka Seattlesta San Franciscoon Yhdysvaltain länsirannikkoa pitkin. Kyljessä kimmeltävä Tyyni valtameri, villit, tuuliset rannat ja valtavat kalliot. Länsirannikko on satojen mailien matkalta yllättävän autio ja avara, eikä tiellä ole ruuhkaa.

Suorin tie Seattlen ja San Franciscon välillä olisi moottoritie I-5, mutta tällä matkalla kannattaa käyttää aikaa. Vanhempi tie, lähes 2500 kilometriä pitkä 101 alkaa Washingtonista Olympian alueelta ja päättyy Los Angelesiin. Seattlesta San Franciscoon on tätä reittiä 1700 kilometriä.  (Kalifornian puolella 101-tie kuitenkin kaartuu kohti sisämaata: jos haluaa pysyä meren tuntumassa, voi jatkaa valtatiellä 1, joka erkanee 101-tiestä Leggettin kohdalla. Valtatie 1 Kaliforniassa tunnetaan myös nimellä Pacific Coast Highway.)

Auton vuokraamisesta Yhdysvalloissa lisää täällä.

Moni ohittaa 101:n pohjoispään ja ajaa alkumatkan Portlandin kautta, joka on 1-5:n varrella. Jos on mahdollisuus, suosittelen käymään Portlandissa vasta paluumatkalla, sillä Olympian niemimaa (Olympic Peninsula) on erityinen paikka.

Hall of Mosses on helppo kävelyreitti Hoh'n sademetsässä Olympic National Parkissa. (c) Abhinaba Basu/Flickr.com, CC 2.0
Hall of Mosses on helppo kävelyreitti Hoh’n sademetsässä Olympic National Parkissa. (c) Abhinaba Basu/Flickr.com, CC 2.0

Olympic Peninsula

Ennen kuin muutin Seattleen, en tiennyt, että sen länsipuolella on vielä suuri tötterönmallinen niemi. Olympian niemimaa olikin aikanaan yksi Yhdysvaltain viimeisiä kartoittamattomia alueita, ja kartat piirrettiin loppuun vasta vuonna 1900.

Karttaa hallitsee Olympic National Park ja sen sisällä Olympic-vuoret. Vuorijonon katveessa kasvavat sademetsät, “viileänlauhkeat sademetsät”, kuten Hoh Rainforest.  Jyhkeät sammaloituneet aarnimetsät ja usvainen ilmasto luovat alueelle salaperäisen tunnelman.

Seattlesta niemimaalle pääsee esimerkiksi Bainbridgen lautalla tai ihan tietä pitkin eteläisen Tacoman kautta. Matkan alkupäässä on kaksi vierailun arvoista kaupunkia: idyllinen Port Townsend sekä vuorten katveessa piileskelevä Port Angeles, josta on helppo tehdä pieniä päiväretkiä esimerkiksi Hurricane Ridgen harjalle, Elwha-joelle tai kuumille lähteille.

Rialto Beachilla näkee ensimmäisen kerran avoimen Tyynenmeren. Sää on usein arvaamaton ja myrskyinen, aallot kuljettavat ajopuita. (c) sobolevnrm /Flickr.com, CC 2.0
Rialto Beachilla näkee ensimmäisen kerran avoimen Tyynenmeren. Sää on usein arvaamaton ja myrskyinen, aallot kuljettavat ajopuita. (c) sobolevnrm /Flickr.com, CC 2.0

Pian Port Angelesin jälkeen tie ohittaa Lake Crescentin, jonka rannalla sijaitsevasta Lake Crescent Lodgesta saa muun muassa erinomaista aamupalaa. Sen jälkeen alkaakin harvaan asuttu aarnimetsä, jota rikkovat intiaanireservaatit ja leirintäalueet. Me yövyimme Moran leirintäalueella lähellä Forksin kaupunkia, joka tunnetaan Twilight-elokuvien kuvauspaikkana. Morasta on lyhyt matka tuulenpieksämälle Rialto Beachille, ensimmäiselle Tyynenmeren-näköalalle. Lähellä on lisäksi quileute-intiaanien pieni kaupunki La Push, jonka rannat ovat surffareiden suosiossa.

Tie 101 jatkuu alueella, joka tuntuu yhä olevan karttojen ulkopuolella. Matkan varrella on pieniä toistensa kaltaisia kalastus- ja sahakaupunkeja, kuten Kurt Cobainin syntymäkaupunki Aberdeen. Lopulta vastassa on vaikuttava Astorian silta, joka ylittää Columbia-joen sekä Washingtonin ja Oregonin rajan.

Yli kuusi kilometriä pitkä Astorian silta ylittää Columbia-joen ja vie samalla Washingtonista Oregoniin. (c) thirteenthbat/Flickr.com, CC 2.0
Yli kuusi kilometriä pitkä Astorian silta ylittää Columbia-joen ja vie samalla Washingtonista Oregoniin. (c) thirteenthbat/Flickr.com, CC 2.0

Oregonin rannikko

Washingtonin hämärät metsät vaihtuvat avaraan valoon, valtavaan mereen joka on kaikkialla. Tie seurailee sileitä valkoisia hiekkarantoja ja jylhää rantatörmää, ylittää huikaisevia rotkoja. Aallot huuhtovat kivenjärkäleitä, joilla lepäilevät hylkeet ja merilinnut. Tuuli- ja leijasurffarit erottuvat väripilkkuina huikean sinistä horisonttia vasten.

Oregonin rannikko on hyvin säilynyt salaisuus.

Oregonin kuvauksellista rantaviivaa. (c) Alex Kampion /tripsteri.fi
Tie kiemurtelee välillä jyrkänteen reunoilla. (c) Alex Kampion/tripsteri.fi
Heceta Headin majakka on nähtävyys Oregonin rannikolla Yachatsin eteläpuolella. Sen edustalla voi kiikaroida merileijonien luolaa. (c) Alex Kampion /tripsteri.fi
Heceta Headin majakka on nähtävyys Oregonin rannikolla Yachatsin eteläpuolella. Sen edustalla voi kiikaroida merileijonien luolaa. (c) Alex Kampion/tripsteri.fi

Matkan varrella on ketju pieniä rantakaupunkeja. Cannon Beach tunnetaan taidegallerioistaan ja upeista kivimuodostelmistaan, Lincoln City pitkästä hiekkarannastaan. Coos Bay on alueen suurin turistikeskus, jossa kannattaa kokeilla paikallisia kalaravintoloita. Kaikissa kaupungeissa on pienpanimoita sekä useita edullisia hotelleja. Me yövyimme Yachats Motelissa, kävimme aamulenkillä Yachatsin rantatiellä ja katselimme valaita. Pian Yachatsin eteläpuolella on Cape Perpetua, jossa vuoroveden ajamat aallot lyövät kalliota vasten, katoavat kaivoon ja suihkuavat ylös: luonnonnähtävyydet ovat saaneet sellaisia nimiä kuin Spouting Horn, Devil’s Churn ja Thor’s Well.

Oregonin ihmeelliset hiekkadyynit. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi
Oregonin ihmeelliset hiekkadyynit. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi

Florencen ja Coos Bayn välillä sijaitsevat Pohjois-Amerikan suurimmat rannikon hiekkadyynit. Me pysäköimme vain auton tien varteen ja juoksimme hiekkarinnettä ylös. Mäen päällä tuntui, kuin olisi ollut autiomaassa. Nilkat painuivat lämpimään hiekkaan.

Brookingsin jälkeen tie alkaa nousta ja maisema tummua: kohti Kalifornian rajaa puut ovat yhä suurempia.

Selfie-pysäkki Oregonin ja Kalifornian rajalla. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi
Selfie-pysäkki Oregonin ja Kalifornian rajalla. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi

Pohjois-Kalifornia

Kun Oregonin rantaparatiisit jäävät taakse, edessä ovat punapuumetsät. Pohjoisen Kalifornian tieosuus on nimeltään ”Avenue of the Giants”. Ja toden totta tuntuu, kuin olisi yhtäkkiä tullut jättiläisten valtakuntaan. Ihmiskunnan olemassaolosta muistuttavat avenuen varrella olevat matkamuistopisteet, joissa myydään irvokkaita puupatsaita tai joissa pääsee ajamaan tai kävelemään punapuun läpi.

Jedediah Smith Redwood State Parkissa on useita vaellusreittejä ja leirintäalueita. Helpoin paikka päästä jättimäisten puiden keskelle on Stout Memorial Grove lähellä Crescent Cityä.

Punapuut ovat maailman vanhimpia ja suurimpia puita. Luonnollisia punapuumetsiä on ainoastaan Etelä-Oregonissa ja Pohjois-Kaliforniassa. (c) Noora Mattila / tripsteri.fi
Pohjois-Kalifornian punapuut ovat maailman vanhimpia ja suurimpia puita.  (c) Noora Mattila/tripsteri.fi

Jättiläisten bulevardin jälkeen edessä on lupaus Kaliforniasta, etelästä, viinimaista, uimarannoista, suurkaupungeista. Osavaltio on Yhdysvaltain kolmanneksi suurin, joten tämä tieosuus voi tuntua pitkältä. Suurin kaupunki matkan varrella on värikäs Eureka, jossa on viktoriaaninen vanhakaupunki.

Tie 101 ajelehtii sisämaahan. Leggettin kohdalla eteen tulee valinta: kippurainen valtatie 1 jatkaa jylhällä rannikolla ja vie esimerkiksi Mendocinon rantakaupunkiin, 101 vie Santa Rosaan ja kohti Napan ja Sonoman viinilaaksoja. Siellä maisema on jälleen erilainen, kuiva, kumpuileva ja välimerellinen.

Viinimailla San Franciscon koillispuolella maisema on jo aivan erilainen. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi
Viinimailla San Franciscon koillispuolella maisema on jo aivan erilainen. (c) Teea Jokihaara /tripsteri.fi

San Franciscon porteilla odottaa palkinto: nimenomaan valtatie 101 ylittää Golden Gate -sillan. Kaupungin yllä riippuvat tyypillisesti valkeat pilvet ja päässäni alkaa joka kerta soida Matka maailman ympäri -piirretyn laulu ”Pääsimme vihdoinkin, Amerikkaan”.

Ah! Blogini rajat tulevat vastaan, mutta tie ei suinkaan ole lopussa eikä matkaa tarvitse jättää tähän: jos vain on aikaa, San Franciscosta kannattaa jatkaa ainakin Santa Cruziin asti. Nuorten surffareiden suosima kaupunki antaa ensimmäisen tuulahduksen eteläisestä Kaliforniasta. Ja valtatie 1 eli Pacific Coast Highway jatkuu kauas etelään…

Yksi maailman kuuluisimmista silloista, San Franciscon Golden Gate. (c) Alex Kampion /tripsteri.fi
Yksi maailman kuuluisimmista silloista, San Franciscon Golden Gate. (c) Alex Kampion/tripsteri.fi

Noora Mattila

Lähes kaikkeen erikoistunut toimittaja, joka tutkii Pohjois-Amerikan peränurkkia amerikkalaisen miehen ja meksikolais-saksalaisen koiran kanssa.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *