Pohjois-Koreasta maistiaisia Pekingissä

Pekingissä maailman vinksahtaneinta valtiota Pohjois-Koreaa voi maistaa eri tavoin. Mutustelukin tuntuu helposti oudolta.

Konkreettisimmin maistellaan tietysti pohjoiskorealaisissa ravintoloissa, joita Pekingissä on useita. Alku aikoinani Pekingissä kävin niissä usein, kun meille tuli suomalaisia kylään. Vieraista se oli niin jännää.

Ja olihan se.

Tarjoilijattaret olivat Pohjois-Koreasta, ja pekingiläisten puheiden mukaan tarkasti seulottuja kaunottaria hyvistä perheistä. En osaa arvioida asian todenperää, sillä edelleenkään en tunnista aasialaisin silmin “kaunista” tai “rumaa” ihmistä. Heillä oli päällään korealaisia leveähelmaisia perinnemekkoja. Kohteliaasti he kiersivät kysymykset kuten “Mistä päin Pohjois-Koreaa olet?”

Korealainen ruoka oli toisissa ravintoloissa paremman, toisissa haljumman makuista. Grillattua lihaa, suolaisia pannukakkuja ja korealaista sushia eli kimbabia syödessä tuli aina kiusallinen olo. Pohjois-Koreassa kun ei pitopöydissä mässäile kuin maan johto. (Herkempien vierailijoiden on  hyvä tietää, että ruokalistalla on yleensä koiraakin.)

Illalla kahdeksan maissa osassa ravintoloista tarjoilijattaret siirtyivät esiintymislavalle. Enimmäkseen esitykset olivat vaivaannuttavia, mahtipontisia lauleluita. Yksi huonokäytöksinen vieraamme ei pystynyt pidättelemään nauruaan, ja laulajatar parka lähti lavalta kyynelsilmin.

Kerran tarjoilijatarporukka veti lopuksi rokkishow’n niin että kitarat ulvoivat. Näki, että he nauttivat soittamisesta. Se oli hienoa, ihan ihokarvat nousivat pystyyn.

Lopetin pohjoiskorealaisissa ravintoloissa käymisen, kun tajusin niiden täyttävän valtionsa kirstua ja vahtivat tarjoilijoitaan hysteerisesti.

Toisaalta oman maan ravintolat ovat harvoja paikkoja, joissa pohjoiskorealaiset voivat olla tekemisissä länsimaalaisten kanssa. Kerran eräs ravintolan asiakas, pohjoiskorealainen mies, tahtoi valokuvata vaimoaan suomalaisporukkamme kanssa. Mies kikatti hysteerisesti koko ajan. Ehkä hän teki jotain todella kiellettyä?

Sittemmin olen siirtynyt katsomaan pohjoiskorealaisia elokuvia. Viimeksi viikonloppuna kävin Pohjois-Korean matkojen järjestämiseen erikoistuneen Koryo Toursin tuolirivistöillä katsomassa Aiming High in Creation. Filmi australialaisen ohjaajan opintomatkasta propagandafilmien maahan oli simppeli ja kummallinen, mutta sympaattinen.

Matkatoimisto pitää talvisin oikeidenkin pohjoiskorealaisten elokuvien näytöksiä. Silloin istutaan pullollinen pohjoiskorealaista olutta kädessä ja sivistytään propagandafilmien lukutaidossa. Ennen ja/tai jälkeen näytöksen kerrotaan elokuvan historiasta ja siitä, miten pitää tulkita pontevan filmin pukeutumista, ilmeitä ja musiikkia.

Koryo Tours on brittiläisen elokuvafanin ja tuottajan Nick Bonnerin perustama matkatoimisto. Bonner on eniten Pohjois-Koreassa käynyt länsimaalainen, joten elokuvien esittely on asiantuntevaa. Kysy mitä vain Pohjois-Koreasta, ja saat vastauksen.

Näytöksistä ei juuri ilmoitella, mutta niistä voi kysellä sähköpostitse. Matkatoimistosta saa myös ostaa pohjoiskorealaista krääsää, käsityötä ja painotuotteita.

Copyright: Mari Manninen

Mari Manninen

Asun Pekingissä, jonka kiinalaista menoa useimmiten rakastan. Välillä pinna tosin palaa. Olen 44-vuotias, ja puolet iästäni olen ollut toimittaja, enimmäkseen Suomessa, mutta aina välillä maailmalla.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *