Opas Itä-Lontooseen, hipsteriyden sydänmaille

Itä-Lontoo on köyhä mutta kallis, viehättävä mutta melkoisen ruma. Se valloittaa vierailijan vääjäämättömällä energialla, rosoisuudella, luovuudella ja itseironialla. Täällä ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, vaan saa juhlia seuraavaan iltapäivään asti, juoda lämmintä mutta ilmaista olutta taas uuden tatuointiliikkeen avajaisissa, nähdä ne huomisen isot indiebändit hikisellä kellarikeikalla ja maksaa itsensä kipeäksi postmodernista designhotellihuoneesta tai kupista  luomukahvia.

Joidenkin mielestä juna meni jo, mutta uskallanpa kuitenkin väittää: Itä-Lontoo on edelleen pirun cool.

Tässä opas sen haltuunottoon. Onnea matkaan.

Niinpä. (cc Cory Doctorow)
Niinpä. (cc Cory Doctorow)

SHOREDITCH

Itä-Lontoon ”keskusta”, joka kannattaa ottaa aloitusruuduksi itään tutustuessa. Älä ihmeessä kuitenkaan jää tänne: aluetta halkovan Old Streetin ympäristö on yhtä autenttinen kuin Oxford Street, ja varsinkin viikonloppuiltaisin katuja kansoittavat minihameiset Essex-missit ja ökyilevät, valkoiset hummerilimot. Hoxton Square oli vielä kymmenen vuotta sitten Itä-Lontoon taitelijatyyppien temmellyskenttä, mutta nykyään se tunnetaan lähinnä epämielenkiintoisista ravintoloistaan. Galleriat täällä onneksi vielä kukoistavat – jos olet liikkeellä torstai-iltana, piipahda johonkin lukuisista avajaisilloista, yleensä klo 18-21. Arki-iltapäivät ovat rauhallisinta aikaa Shoreditchissa: nappaa flat white, tutustu Lontoon muotiskenen nouseviin nimiin ja ihastele ylihinnoiteltuja mutta söpöjä sisutusturhakkeita.

Tsekkaa: Redchurch Street (ja bongaa Klaus Haapaniemen liike)

Miten pääsee: tuubi Old Street -asemalle

DALSTON

Vielä viitisen vuotta sitten kaiken universumin cooliuden ydinpesäke – ainakin Italian Voguen mukaan. Siitä se alamäki sitten lähti. Arkkuun painui viimeinen naula sinä yönä, kun One Directionin Harry Styles nähtiin legendaarisessa luolabaari Alibissa. Nykyään pääkatu Kingsland High Street on juniorihipsterien kakofoninen karnevaali torstaista lauantaihin. Dalstonin juhlakatu onkin saanut oman poliisitorninsa viikonloppuiltojen karattua niin sanotusti käsistä. Oikeat baarit ja sivukadut tietämällä voi täälläkin vielä pitää kohtuullisen aikuista/aitoa hauskaa, mutta gentrifikaatio on sekin tehnyt tehtävänsä: Death in Dalston on nykyään suosittu kymmenen punnan juomasekoitus useammassakin kiiltäväpintaisessa cocktailbaarissa. Suloista ironiaa. Jos olet Dalstonissa päiväsaikaan, alkuperäisten asukkaiden ehkäpä viimeinen linnake, Ridley Road Market, on vierailun arvoinen – jo pelkästään hajunsa vuoksi.

Tsekkaa: Rio Cinema, ihana vanhan koulukunnan leffateatteri.

Miten pääsee: overground (kuuluu normaaliin maanalaisverkostoon, vaikka kulkeekin pääosin maan päällä) Dalston Junction -asemalle

Vanhan ajan tuntua. (cc David Holt)
Vanhan ajan tuntua. (cc David Holt)

STOKE NEWINGTON

Liikenneyhteydet tänne vaativat hieman jonglöörausta, joten alue on säilynyt Dalstonin kohtalolta: ”Stokey” on rauhallisempi ja hieman aikuisempi kuin eteläinen naapurikaupunginosansa. Alueen valttikortteja ovat liuta laadukkaita baareja ja suloisia kokkipuoteja, sekä Lontoon päräyttävin hautausmaa: Abney Park Cemetery. Täällä käyskennellessä törmää niin puistattaviin, hylättyihin hautakiviin, kirkon raunioihin sekä kummallisiin kiviasetelmiin. Stokeyssa parveilevat myös Lontoon parhaat brunssikokit, ja useampikin ravintola tarjoilee kananmunia ja avokadoja aamusta iltaan: The Good Egg ja Haberdashery nyt ainakin mainittakoon. Sunnuntaisin Church Street on täynnä tatuoituja partaveikkoja, kalliita lastenrattaita ja kauniita rakkikoiria.

Tsekkaa: Abney Park Cemetery

Miten pääsee: hyppää Dalstonissa mihin tahansa bussiin, joka ajaa Kingsland High Streetiä pohjoiseen

Abney Park Cemetery. (cc David Holt)
Abney Park Cemetery. (cc David Holt)

CLAPTON

Dalstonin manttelinperijä. Claptonissa on vielä tarpeeksi kaupungin vuokra-asutusta pitämässä aluetta resuisena, mutta pääosin jengi on nuorta ja boheemia. Pääkatu Lower Clapton Road vilisee oikeasti makeita pieniä baareja ja pubeja, eikä junantuomia örveltäjiä tarvitse vielä sietää. Toinen tallaamisen arvoinen katu on Chatsworth Road, varsinkin sunnuntaisin, jolloin sen valtaavat pienet ruokakojut, käsityöläiset sekä paikalliset nuoret suunnittelijat. Chatsworth Roadilta kannattaa tsekata myös muutaman ruotsalaisen pitämä mainio kahvila Cooper&Wolf, joka mainitaan sisäpiirin Lontoo-oppaissa tuon tuostakin (lieneekö ruotsalaisuuden itseisarvolla myös osansa).

Tsekkaa: Verden, kortteliravintola joka painii lähes Michelin-sarjassa. Sen verran syrjässä, ettei sinne ilman googlea löydä – siis todellinen piilohelmi.

Miten pääsee: overground Hackney Central –asemalle ja siitä viitisen minuuttia kävelyä koilliseen

BETHNAL GREEN

Brick Lanestä itään levittäytyvä ikuinen lupaus, ihanasti rähjäinen, likainen ja etninen. Bethnal Green Roadilla aistii vielä alkuperäistä Itä-Lontoota, ja katumarketilta löydät niin alusasukerrastoja kuin afrikkalaisia päähineitäkin, polkuhinnoin. Tännekin on jo pesiytynyt muutamia laadukkaita viinibaareja (junaradan alla), ja Cambridge Heathin suuntaan lähdettäessä kannattaa poiketa Typing Roomissa tai Bistrothequessa – jos laaturuoka kiinnostaa. Bethnal Green on Lontoon kontrasteja, hajuja ja makuja ja parhaimmillaan.

Tsekkaa: pääkatu Bethnal Green Road lauantai-iltapäivänä

Miten pääsee: tuubi Bethnal Green -asemalle

HACKNEY CENTRAL

Itä-Lontoon uusi keskusta. Täällä on sulassa sovussa ruokakauppoja, leffateattereita, pikaruokakioskeja, Marks & Spencer jne. Mare Streetillä on muutama loistava hampurilaispaikka (McDonaldsin lisäksi), ja jos olet liikkeellä kesällä ja kaipaat Koffin puistoa ja nuorehkoa, railakasta pussikaljoittelua, suuntaa London Fieldsille – tästä ei hipsteriparodia parane. Broadway Market on lauantai-iltapäivien vakiosuosikki, ja jo käsiin räjähtäneestä suosiostaan huolimatta käynnin arvoinen. Hinnat ovat pilvissä, mutta kojuista löytyy artesaanimarenkeja, tanskalaisia korvapuusteja, vintageprinttejä ynnä muuta elämälle ehdottoman tarpeellista. Kauniiden ja rohkeiden ihmisten virta on loputon ja kahvi hyvää. Mainio paikka myös Alexa Chungin, Keira Knightleyn ja muiden Itä-Lontoon kuuluisuuksien bongailuun.

Tsekkaa: yli 200 vuotta vanha St John at Hackney –kirkko, josta on nopeasti tullut yksi kaupungin tunnelmallisimmista ja mielenkiintoisimmista keikkapaikoista

Miten pääsee: overground Hackney Central -asemalle

HACKNEY WICK

Lontoon Kalasatama. Tai Bushwick. Tunnettu etupäässä varastohalleistaan ja joutomaasta, mutta kerää köyhiä taiteilijatyyppejä halvahkoilla studioillaan. Parhaimmillaan tämä hieman sisäsiittoinen yhteisö on kesällä, jolloin kanaalin varsi täytyy niin hölkkääjistä kuin asuntoveneistäkin, ja nurmikolta alkaneita improvisoituja reivejä jatketaan seuraavaan iltapäivään asti niissä halvahkoissa taiteilijakolhooseissa.

Tsekkaa: Crate Brewery. Parhaat pizzat, paikallisesti pantua laatuolutta ja sekalaista mutta tyylikästä asiakaskuntaa. Kanaalin kupeessa.

Miten pääsee: overground Hackney Wick -asemalle

Crate Breweryn edustaa. (cc Ewan Munro)
Crate Breweryn edustaa. (cc Ewan Munro)

Maria Kivimaa

Itä-Lontoossa yhdeksättä vuotta majaileva mainostoimistotyöläinen. Satunnaisesti musiikista, bisneksestä ja tyylistä kirjoittava freelance-toimittaja.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *