Lontoon paras sporttibaari – etenkin, jos vihaat sporttibaareja

Jos minulta tiedustellaan vähiten insiproivaa suunnitelmaa viikonlopulle, vastaisin luultavasti "lauantai-ilta suomalaisvivahteisesa sporttibaarissa Briteissä." Se saattaisi olla jopa eräs monista henkilökohtaisista helvetin esikartanoistani. Paitsi jos kyseessä on Bad Sports.

Kyllä, tiskin takaa löytyy lonkeroa, salmaria ja kossua. Projektori suoltaa takaseinälle YLE:n arkistojen aerobic-helmiä. Eräs paikan perustajista, puolisuomalainen Dominik Prosser, nimeää Matti Nykäsen yhdeksi baarin innoittajista.

Mutta härmäläisten expattien ruisleiväntuoksuinen teemapuisto tämä ei ole. Dom luultavasti lähinnä vaivaantuisi, jos paikalle pelmahtaisi kasa suomituristeja.

Viikonloppuisin pääosassa ovat DJt.

Ja vaikka paikka on toki täysiverinen sporttibaari, Valioliigan sijaan ruudulla pyörii amerikkalaisia lajeja – ja niitä urheilun antisankareita, jotka eivät aina voita mutta viihdyttävät sitäkin enemmän. Kuten nyt Matti Nykänen. Futiksen myötä puuttuvat myös futisfanit ja lajiin vieläkin valitettavan tiukasti liittyvä lad-kulttuuri. Ja, ehkä tärkeimpänä, ryppyotsaisuus. Bad Sportsissa on yksinkertaisesti pirun hauskaa. Siksi se toimii myös urheilubaareja vältteleville. Kunhan ei ota itseään liian vakavasti.

”Meitä on tässä viisi ravintola-alan kundia, jotka pitävät meksikolaisesta ruoasta, juomisesta ja jenkkifutiksesta. Halusimme perustaa baarin, jossa voisimme harrastaa juuri näita juttuja. Mutta Bad Sports on ehdottomasti kaikille, urheilu ei ole pääosassa”, Dom sanoo kulauttaessamme salmarishotit.

Helmikuinen Super Bowl -ilta.

Dom ystävineen ehti järjestää pop-up -urheilubileitä itä-Lontoossa Bad Sportsin nimellä muutaman vuoden ajan. Viime marraskuussa konsepti sai viimein pysyvän kodin Hackney Roadilla.

Katutasosta löytyy tacoravintola, jota on ehditty ylistää lontoolaisissa blogeissa, mm. TimeOutissa. Eteeni kannetaan annos toisensa jälkeen – ruokalistan perinpohjainen läpikäyntihän kuuluu tietenkin asiaan – joista suosikeiksi nousevat, pitkän sulattelun jälkeen, kalatacot.

Ruokapuolesta vastaava Liam koristelemassa kaupungin parhaita tacoja.

Mutta bileet ovat alakerrassa. Eikä vähiten baarin hiuksianostattavan drinkkilistan ansiosta. Ja jos tacot on käytävä yksitellen läpi, täytyypi uhrautua myös juomapuolella.

”Halusimme tehdä myös drinkkilistasta nimenomaan hauskan. Cocktailbaarit ovat nykyään usein pelkkää totista hifistelyä, joten päätimme tehdä jotain päinvastaista. Laatudrinkkejä, mutta hieman kieli poskessa,” kertoo baarin takana puurtava Will McBean.

Drinkkilista. (Toim. huom. Dockyard Doris saattaa olla ihan oikea cocktail. Tai sitten ei.)

Hifistey on kaukana ainakin Buckfast Negronista, jossa vermutti on korvattu skotlannin kansallisjuomalla, pahamaineisella viinitonicilla. Tästä erikoisuudesta teki vartavasten jutun myös Vicen ruokatoimittaja.

Tilatuin juomasekoitus on Willin mukaan kuitenkin margarita – tacojen virallinen huuhteluaine. Jos iltaan haluaa jännitystä, kannattaa napata ainakin yksi Unnecessary Roughness. Shottilasissa tulee yllätyksenä jotakin varsin päräyttävää, jonka joku henkilökunnasta on tuonut ulkomaan matkaltaan. Omaksi kohtalokseni valikoituu ruotsinlaivalta hankittu lakritsi-passionhedelmäviina. Hetken aikaa vuosi on taas 1999.

Banana Daiquiri – juuri niin ällöttävän ihana kuin miltä näyttää.

Dom tunnetaan Lontoon yöelämässä mm. vetämästään Notting Hill Arts Clubista, joka kuului länsi-Lontoon kulttipaikkoihin useiden vuosien ajan, sekä Basementistä, keskustan huippuhotelli Editionin yksityisbaarista. Hackneyyn Dom muutti kahdeksan vuotta sitten.

”Rakastan Hackneyä ja sen ympäristöä. Tämä on vieläkin vähän tämmöistä monimuotoista ”underdog”-aluetta. Mutta Hackney on muuttunut paljon, osin parempaan suuntaan, osin huonompaan.  Toivon, että voimme paikallisena bisneksenä vaikuttaa tähän kehitykseen.”

Erityisesti aluetta halkova Hackney Road, jonka varrella Bad Sportskin sijaitsee, on virkistynyt viime vuosien aikana. Naapurissa sijaitsee gastropubeja, viinibaareja, ravintoloita, ylihintaisia kahviloita sekä niitä hifisteleviä cocktailbaareja. Rahantuoksuista trendipromenadia kadusta ei vielä ole tullut: jalkakäytävät ovat epämukavan kapeat ja ympärillä kohoaa kolossaalisia kaupungin vuokratalokomplekseja. Tämä pitänee Hackeny Roadin turvassa ketjukahviloilta ja venäläisiltä kiinteistösijoittajilta ainakin muutaman vuoden.

Näkymä Hackney Roadille.
Dom elementissään. Lasissa luultavasti Koskenkorvaa.

 

Teksti: © Maria Kivimaa

Kuvat: Maria Kivimaa & Bad Sports

Maria Kivimaa

Itä-Lontoossa yhdeksättä vuotta majaileva mainostoimistotyöläinen. Satunnaisesti musiikista, bisneksestä ja tyylistä kirjoittava freelance-toimittaja.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *