Lontoo kesällä: parhaat ulkoilmapaikat kesästä nauttimiseen

Lontoossa kesäsää jatkuu useimmiten syyskuun puolelle. Missä nauttia ulkoilmasta leudolla kesäsäällä? Entä minne paeta Lontoon kuumia katuja, kun mittari kiipeää helleasteille? Näihin Lontoon uusiin ja perinteisiin ulkoilmapaikkoihin suuntaan kesällä olinpa liikkeellä yksin, kavereiden seurassa tai perheeni kanssa.

Aukiolle ja kanavan rantaan

Maasta suihkuaa vesipylväitä, joiden läpi juoksee kiljahtelevia lapsia uimapuvuissaan. Kauempana kolme lasta makaa märässä maassa, odottaen milloin vesi alkaa taas pulputa ylös heidän allaan olevista rei’istä. Yli tuhat vesisuihkua tanssii ylös ja alas, ja niitä voi ohjailla halutessaan älypuhelimeen laitetun sovelluksen avulla. Ojennan käteni veden keskelle. Vesi viilentää mukavasti helteessä paahtunutta käsivarttani. Olen Lontoon Granary Squarellä vähän King’s Crossin aseman takana.

Aukion reunalla seisoo tummatiilinen teollisuusrakennus, jonka keskellä sijaitsee Lontoon kuuluisin taidekoulu, Central Saint Martin. Reunoilla on ravintoloita, joiden terassit ovat täynnä ihmisiä. Toisella puolen aukiota tekonurmella päällystetyt askelmat vievät kanaalin rantaan. Rappusilla istuu taidekoulun opiskelijoita ja lähialueella työskenteleviä nuoria aikuisia olutpullot käsissään. Toiset ovat asettuneet kanaalin rannan kiveyksen reunalle ja riiputtavat jalkojaan kanaalin veden päällä.

Jonkun matkan päässä näkyy pitkulaisia kanaalilaivoja. Yksi on muutettu kirjakaupaksi, jonka sivuseinä on auki kirjoja notkuvana pöytänä. Juoksijat vaihtavat kävelyyn päästäkseen väkijoukon läpi. Pian alkaa kirjapaatin katolla esitys: jazzia ja runonlausuntaa.

Ennen tässä purettiin kanaalilaivoista niiden Lontooseen tuomia lasteja. Kuten niin monissa kaupungeissa, on Lontoossakin muutettu kuolleita teollisuusalueita asumus- ja virkistyskäyttöön. Saastunut maa on pitänyt puhdistaa. Vanhat teollisuusrakennukset ovat saaneet uuden elämän toimistoina ja kulttuuritiloina. Väliin on rakennettu kiiltäviä asuintaloja.

Granary Squaren ympäristö on muuttunut paljon muutamassa vuodessa, mutta muutos ei ole läheskään ohi. Aukion reunassa on taulu, joka näyttää viereisen teollisuusalueen suunnitelmat: lisää ravintoloita, kauppoja ja asuntoja.

Granary Squaren alueella voi jo nyt viettää leppoisan iltapäivän ja auringon laskun. Alkukesästä suunnistin kaverini kanssa Central Saint Martinin rakennuksen toisella puolen Lewis Cubitt Squarelle. Siellä väkijoukko katseli skriiniltä Wimbledonin tennisturnausta aurinkotuoleissa. Ostimme kojusta pizzaa ja Pimm’siä ja liityimme joukon perälle.

Viikonloppuisin alueella pidetään vaihtelevia taide- ja perhetapahtumia sekä kirpputoreja. Kuukauden viimeisenä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina katetulle torille levittäytyy paikallisruokaa ja -designia myyviä kojuja.

 

Kattoterassille: John Lewis ja Culpeper

Kun nousee rappuset kuudenteen kerrokseen, eteen avautuu koko tavaratalon katon kokoinen vehreä puutarha. Ensin huomaa söpöt mökit sisäänkäynnin ympärillä. Ne ovat niin pieniä, että niihin sopii juuri ja juuri vain pöytä ja neljä henkeä sen molemmin puolin. Takaseinällä riippuu retrohenkisiä koriste-esineitä: värikkäitä purkkeja, emalipannuja, pieniä tauluja ja soikea peili.

Sitten näkee piknik-pöydät, joita ympäröivät pensasaidat ja ruukkuihin istutetut puut. Niiden ääressä rupattelee kaveriseurueita ja pariskuntia kahvikupposet tai viinilasit käsissään. Kun astelee keinonurmella kukka- ja yrtti-istutusten taakse, löytää osittain katetun ravintolan ja baarin. Kaiuttimista kuuluu Bowien klassikoita. Ostan ruusulimonadin ja istuudun aurinkoiselle puistonpenkille.

Lontoon katoille on rakennettu viime vuosina paljon kattoterasseja. Kaikki alkoi vuoden 2010 olympialaisista. Kisaväelle täytyi keksiä pikavauhdilla anniskelupaikkoja. Tila Itä-Lontoossa oli kortilla. Sitten joku keksi avata katoille pop up -terasseja.

Kattoterasseja löytyy edelleenkin eniten Lontoon itäisistä kaupunginosista, mutta ostoskatu Oxford Streetilläkin on peräti kolme kattoterassia. Näistä John Lewis -tavaratalon kattoterassi (300 Oxford Street) on suurin ja näyttävin. Kattoterassille pääsee kävellen viidennen kerroksen ravintoloista tai esteettömästi, jos pyytää hissin kuudenteen kerrokseen.

Itä-Lontoon Shoreditchin alueella suosittelen etsimään Culpeperin kattoterassin (40 Commercial Street). Kadulle päin ei mitenkään arvaisi, että ravintolan katolta löytyy pieni kaupunkikeidas. Tarjoilija kertoo minulle ja puolisolleni, että kattoterassi on täynnä ja meillä tulisi olla pöytävaraus. Kun kuitenkin kysyn: ”Can we just go for a drink?”, saamme luvan kavuta rappuset ylös.

Nuorekkaat seurueet istuvat jakkaroilla vihreiksi maalattujen metallipöytien ääressä. Välissä – puulaatikoissa – kasvaa pinaattia, porkkanoita, tomaatteja ja mansikoita. Laventelin tuoksu sekoittuu lasiseinän takaa leijaileviin grillikeittiön tuoksuihin. Aurinko paistaa. Jääpalat kilisevät virvoitusjuomassa. Kattoa reunustavien seinien takaa siintää Cityn pilvenpiirtäjiä.

Jos John Lewisin huolitellulle kattoterassille veisin vaikka vanhempani, Culpeperiin tuon kaverini ja puolisoni. Mikäli kattoterasseilla haluaa syödä, kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen.

 

Joen varrelle

Saisiko olla pari kysymystä:
– Missä Lontoossa käy todennäköisimmin pieni tuulenvire helteellä?
– Thames-joen rannassa.
– Missä kohtaa Thames-joen rantaa on aina eloisa tunnelma?
– Southbankin kulttuurikeskuksen ympärillä.

Aurinko kimmeltää aalloilla. Jokilaivat putruttavat toistensa ohi. Paikallisjuna kolistelee rautatiesiltaa joen toiselle puolen kohti keskustaa. Rannan kävelytietä reunustavat ravintolat, joiden yläpuolella on suuri terassi. Takana jököttää kulttuurikeskus Royal Festival Hall. Näyttelyistä ja konserteista ulos tulleet kulttuurinystävät sekoittuvat terassilla turisteihin. Osa siemailee oluitaan pöydissä, toiset kaiteeseen nojaillen. Olutkojun takaa kuuluu lasten huudahtelua. Täälläkin on lapsille tarkoitettu vesialue, tosin paljon pienempi kuin Granary Squarellä.

Kun jatkaa rappuja alas joen varteen, kuulee skeittilautojen pyyhällystä. Rampin alla sijaitsee Briannian vanhin skeittipaikka, graffitein koristeltu betonialue, joka on edelleen suosittu. Waterloo-sillan alle – British Film Instituten ravintolan eteen – on levitetty pöytärivejä ja niille laatikoittain käytettyjä kirjoja. Sen jälkeen tulee katuruokakojuja, National Theatre ja rivi katuesiintyjiä: taikureita, akrobaatteja ja imitaattoreita.

Katuesiintyjiä on myös toisessa suunnassa, matkalla London Eyen maailmanpyörälle. Siellä sijaitsee myös suosittu joenrannan piknikpuisto, Jubilee Gardens. Puiston yhdellä puolella lapset kiipeilevät leikkipuistossa, toisella puolen aikuiset rientävät kohti Lontoon suurinta ulkoilmabaaria. Anniskelualue kuuluu teatterifestivaali Underbellylle, joka jatkuu syyskuun loppuun saakka. Teltta itsessään on näkemisen arvoinen: se on kuin valtava selällään kellotteleva violetti lehmä.

Thamesin rannassa on mukava kävellä ja katsella ihmisiä jokaisena vuodenaikana. Helteellä sinne ihan kaipaa. Kesäiltoina sovin treffit kavereiden kanssa Southankin terasseille, yleensä British Film Instituten terassille, jossa tuli istuttua elokuvaopiskeluaikoina 90-luvulla. Terasseilla ei kuitenkaan tarvitse pysyä. Iloinen hälinä jatkuu muuallakin. National Theatren edustalla on ilmaista live-musiikkia, kabareeta, elokuvaa ja DJ-iltoja viikonloppuisin heinäkuun lopusta elokuun loppuun.

Joen varrelle pubiin

Jos haluaa joen rantaan nimenomaan pubiin ja tuopin ääreen, kannattaa suunnata keskustasta länteen Hammersmithin kaupunginosaan. Thamesin pohjoispuolella, vähän länteen Hammersmithin komeasta viktoriaanisesta riippusillasta löytyy kolme 1700-luvun pubia, joista avautuu jokinäköala.

Pubeista kuuluisin, valitettavasti myös turistien keskuudessa, on Fuller-panimon omistama The Dove. Sisällä näyttää autenttisen vanhalta: on tummaa puuta ja matala katto, joka saa asiakkaiden päät kumaraan. The Dove on ylpeä real ale -oluistaan, kuuluisista vieraistaan ja siitä, että Guinnessin maailmanennätysten kirja on noteerannut yhden sen baarihuoneista maailman pienimpänä. Sisään pääsee kujalta, joka lähtee rannan kävelytieltä.

Lähellä sijaitsevat myös Blue Anchor ja The Old Ship W6. Pubien asiakkaat ovat levittäytyneet terasseilta rannan kävelytielle, jossa kulkee koiranulkoiluttajia ja rattaita työntäviä äitejä. Pitkä vene täynnä soutajia lipuu ohi. Merimetso koukkaa vedestä ankeriaan ja nielee pitkulaisen saaliinsa nokka kännettynä kohti taivasta.

Kaikki pubeista tarjoilevat myös ruokaa. Hyviä joen rannan pubeja ei ihan keskustasta löydy. Toinen vaihtoehto on suunnata Itä-Lontooseen.

 

Keskustan puistoihin: Kensington Gardens, Hyde Park ja Regent’s Park

Aurinko porottaa taivaalta. Suojaudun suuren afrikkalaisen puun alle muiden kylän asukkaiden kanssa odottamaan viileämpää hetkeä. Niin, tai itseasiassa puu onkin moderni arkkitehtuurinen teos ja kylä on Lontoo.

Kun Francis Kéré sai tehtäväkseen suunnitella Serpentine Galleryn edustalle tämän kesän paviljongin, lontoolaistunut arkkitehti muisteli lapsuuttaan Burkina Fasossa. Puut tarjosivat suojaa ja paikan tavata toisia ihmisiä päivän kuumimpina tunteina.

Katon puiset palaset on aseteltu erilleen toisistaan siten, että raoista puhaltaa lempeä tuulenvire – kuin puun oksien ja lehvistön välistä. Sama ilmavuus toistuu syvän sinisissä seinissä. Ne ympäröivät sisälleen pienen kahvilan ja puujakkaroilla istuvat asiakkaat. Kuten minä, monet muutkin ovat tulleet tänne ensisijaisesti ihailemaan arkkitehtuuria.

Kensington Gardensissa sijaitseva Serpentine Gallery on valinnut joka kesä jo seitsemäntoista vuoden ajan jonkun tunnetun tai nousevan arkkitehdin suunittelemaan pihalleen paviljongin. Serpentine Pavilion on samalla brittiläisen nykyarkkitehtuurin taidonnäyte ja ulkoilmakahvila. Rakennukset ovat esillä kesäkuun lopulta lokakuun alkupuolelle, jonka jälkeen ne puretaan.

Samalla reissulla kannattaa käydä gallerian sisällä, jossa on yleensä kiinnostavia modernin tai nykytaiteen näyttelyjä. Esimerkiksi kesällä 2017 esillä on brittiläisen nykytaiteilija Grayson Perryn humoristisella tavalla kantaaottava näyttely.

Paviljongissa vierailu on jokakesäinen tavoitteeni, jota tuskin saavuttaisin jos minulla ei olisi muitakin syitä tulla Kensigton Gardensin ja Hyde Parkin kaksoispuistoon.

Kun ylittää tien gallerian vierestä, tulee Hyde Parkin puolelle. Parin minuutin kävelyn päässä pulppuaa valtava vesirengas. Otan kengät pois. Kylmä, virtaava vesi virkistää jalkojani. Graniittipohjasta pulppuavat kuplat kutittelevat varpaitani.

Prinsessa Dianan muistolallas on koottu 545 graniittipalasta, jotka on aseteltu taitavasti toistensa lomaan. Altaassa saa viilennellä jalkojaan. Virallisesti siinä ei kuuluisi kahlata, mutta britit, turistit ja puiston vartijat katsovat sääntöjä sormiensa läpi ainakin kesäsäällä.

Altaan vedessä kiertää taaperoita käsi kädessä vanhempiensa kanssa. Isommat lapset polskuttelevat ja räiskyttelevät vettä altaan syvimmässä kohdassa. Keskellä ja ympärillä on nurmikkoa ja puita, joiden katveessa perheet syövät piknikkejään. Lapsia juoksentelee edes takas, mutta aikuisellekin löytyy tilaa varsinkin leudompina kesäpäivinä.

Dianan muistoallas sijaitsee Serpentinen tekojärven rannalla. Pitkän kurkun muotoisella järvellä kulkee ristiin rastiin joutsenia sekä soutu- ja polkuveneitä. Serpentinen rannalla on kaksi kahvilaa, joista Lido Bar & Cafe on Dianan muistoaltaan vieressä. Ulkopöydissä ihmiset syövät pizzoja, patonkeja, salaatteja ja fish & chipsejä. Jonain kesänä haluan ottaa mukaani uimapuvun ja kokeilla kahvilan yhteydessä olevaa Serpentinen uimalaa, jonne on pieni pääsymaksu.

Jos on matkalla pienten lasten kanssa ja energiaa riittää, kannattaa lapset viedä Kensington Gardesin luoteisnurkkaan. Siellä nimittäin sijaitsee Lontoon keskustan paras leikkipuisto, Princess Diana Memorial Playground. Lapset kiipeilevät merirosvolaivassa, ryömivät tiipii-teltoissa ja kierivät hiekassa.

Leikkikenttä on suosittu, joten sinne kannattaa saapua jo aamulla. Etenkin brittien kesäloma-aikaan heinäkuun lopusta syyskuun alkuun portille voi muodostua jonoa. Aikuiset pääsevät aidatulle alueelle vain lasten seurassa.

Keskustan suurimman puiston lisäksi kannattaa suunnata toisiksi suurimpaan: Regent’s Parkiin. Sen kaakkoisnurkassa on esillä heinäkuun alusta lokakuun alkupuolelle nykyveistosta esittelevä ilmainen näyttely, Frieze Sculpture Park. Esimerkiksi kesällä 2017 puistoon on pystytetty 25 teosta tunnetuilta nykytaiteilijoilta ympäri maailmaa. Ne edustavat eri tyylisuuntia ja tapoja käsittää veistotaidetta.

Portin lähellä on alumiinisia jättiläispäitä marmorialustoilla, jotka on yleensä varattu valtaa pitävien muistomerkeille. Taiteilija Thomas J. Pricen malleina on kuitenkin ollut tuntemattomia afrikkalaistaustaisia ihmisiä.
Pensaiden välissä tököttää kaksi Takuro Kuwatan värikästä keramiikkamöhkälettä. Ne on valmistettu perinteisiä menetelmiä muunnellen Japanin suurimmassa polttouunissa. Poptaiteilija KAWSin smurffia muistuttava seitsemänmetriä korkea veistos näyttää kauempaa muovilta, mutta onkin valmistettu puusta. Espanjalaisen Miquel Barcelón kärsällään seisova valtava norsu saa näyttelyn kävijät juttelemaan toisilleen: ”Onpa se hieno!”

Kun kännykkään lataa ”Frieze Sculpture Audio Tour” appin, saa näyttelystä enemmän irti. Sovelluksesta voi kuunnella tai lukea lisää taiteilijoista, teosten synnystä ja taustalla olevista ideoista.

Jos sinulla on oma kesäsuosikkisi Lontoossa, kerro siitä muillekin – jätä kommentti alle!

Katso lisää kuvia näistä paikoista Tripsterin Instagram-tililtä (Tripsteri.fi)

Lue lisää:

 

Uusimmat matkavinkit


[the_grid name=”Lontoo”]

Milla Kontkanen

Lontoossa ja muualla Englannissa yhteensä 11 vuotta asunut toimittaja, joka tekee päätyönään videoita yliopistolle Oxfordissa. Työskennellyt Englannin jaksojen välissä Ylen radio- ja televisiotoimittajana sekä reppureissannut Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Kommentit: