Lissabonin joulu tuoksuu turskalle

Joulu Lissabonissa sopii niille, joille tunnelmallisen hämärän hyssyn sijaan kelpaavat aurinkoiset päivät. Mukaan kannattaa pakata villasukat ja aurinkolasit. Sisätiloissa on talvella usein viileää, mutta terassilla tarkenee hyvin juoda kahvit, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Vaikka tänä vuonna Rossion aukiolle on avattu pienet joulumarkkinatkin, voi joulutunnelmasta olla vaikea saada kiinni. Talvitakki päällä tulee hiki ilman glögiäkin, ja joulupukit näyttävät aurinkoisessa ympäristössä lähinnä eksyneiltä. Illan tullen kaupunki näyttää sentään jo jouluisemmalta, kiitos komean jouluvalaistuksen!

Portugalilaiseen jouluun kuuluu muutama keskeinen elementti. Hankin sisäpiirin tietoa kahdelta paikalliselta, Brunolta ja Vítorilta.

Jouluseimi ja joulukuusi

Jouluseimiä rakennellaan pitkin kaupunkia, esimerkiksi liikenneympyröihin, ja niitä on myös kirkoissa. Jouluseimiä rakennetaan kotiinkin. ”Mitä suurempi, sen parempi”, valaisee Vítor. Seimelle saatetaan varata jopa kokonainen huone. Hänen kotonaan jouluseimivastaava oli isoveli, joka levitti lattialle hiekkaa, sen päälle havuja ja kiviä, ja lopulta pienet hahmot Jeesuksen syntymäyötä esittämään.

Vítor kertoo myös, että joulukuuseen oli hänen lapsuudessaan tapana teipata seteleitä. Kyläilijät jättivät onnea tuovan rahan kuusta varten. Jouluaattona rahat jaettiin perheen kesken. ”Joku perheestä kyllä taisi lainailla seteleitä puusta jo ennen aattoa.”

Bruno taas ei seteliperinteestä ole kuullutkaan. Kumpikaan ei tiedä tarkkaan, mitkä perheen perinteet ovat mistäkin peräisin: toisen suku on Mosambikista, toisen Kap Verdeltä.

Turska

Siitä molemmat ovat kuitenkin varmoja, että portugalilaisia perinteitä edustaa jouluturska. Voimakashajuisen kuivatun turskan ostaminen on olennainen osa jouluvalmisteluita. ”Kukaan perheestä ei oikeasti tykkää turskasta, mutta se vain kuuluu jouluun”, sanoo Bruno. ”Kaikki on keitettyä: perunat, turska, kasvikset ja kaali.” Mutta ruokalajeja on onneksi muitakin. Brunon lempijouluruoka lapsena oli mosambikilainen currylla maustettu rapukastike, johon tulee maapähkinämaitoa.

Vítor puolestaan söi kuulemma lähinnä kanankoipia. Pöydässä oli myös useampi turskaruokalaji keitetyn turskan lisäksi.

Portugalilaiseen joulutunnelmaan turskan välityksellä voivat tutustua myös matkailijat: jouluista keitettyä turskaa tarjoillaan esimerkiksi tasca-ravintoloissa. Jouluaterian päätteeksi monissa ravintoloissa jälkiruoan sijaan maistellaan erilaisia joululeivonnaisia.

joululeivonnaiset

Makeita herkkuja on tarjolla yllin kyllin. Kuuluisin jouluherkku on bolo rei, suomalaista pullaa muistuttava sokerihedelmin koristeltu pulska kranssi. Jouluna syödään myös kurpitsaunelmia, sonhos de abóbora, eli kurpitsapyreellä höystettyjä öljyssä paistettuja leivonnaisia.

Vítor kertoo, että hänen kotonaan jouluaatosta uuteen vuoteen herkkupöytä on katettuna koko ajan. Pullien ja suklaan lisäksi pöytään laitetaan myös kuivia hedelmiä, kuten viikunoita ja taateleita, ja pähkinöitä.

Jouluherkkuja voi käydä maistelemassa esimerkiksi Confeitaria Nacional -kahvilassa. Sen bolo rei on vertaansa vailla!

Keskiyön messu

Portugalissa joulukirkossa käydään keskiyöllä. Lapsia sinne ei yleensä viedä, Vítorin vanhemmatkin lähtivät kirkkoon keskenään. Lapset jäivät vanhimman sisaruksen hoteisiin. ”Messun ajan me pelasimme korttia, koska vanhempien läsnäollessa se oli kiellettyä”, Vítor muistelee.

Brunon perheestä kukaan ei käy kirkossa. Jouluöistä lapsuudessa on jäänyt mieleen se, että koska kaikki sukulaiset kerääntyivät isoäidin luokse, koko talo keittiötä lukuunottamatta oli täynnä patjoja, joilla vieraat nukkuivat.

Lissabonin keskustassa keskiyön messua voi käydä seuraamassa esimerkiksi Sé-katedraalissa. Joissakin kirkoissa messu alkaa jo ennen puolta yötä.

Joululahjat

Joululahjat avataan joko myöhään jouluaattona tai joulupäivän aamuna. ”Äiti yritti pitää meitä kaikkia keskiyöhön asti hereillä, mutta lopulta lahjat aina avattiin vasta seuraavan päivän aamuna”, kertoo Bruno. Joku perheenjäsenistä pukeutui joulupukiksi ja jakoi lahjat.

Vítorin kotona taas lapset maaniteltiin ajoissa nukkumaan, jotta pukki saisi yön aikana tuoda lahjat. Kun lapset olivat vanhempia, paketit avattiin keskiyön messun jälkeen.

”En ikinä saanut sitä televisiossa mainostettua autorataa, jota odotin monena jouluna”, sanoo Vítor.

© Anna Pöysä

Anna Pöysä

Lissabonissa yli 10 vuotta asunut vapaa toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja Mondo Lissabon -matkaoppaan kirjoittaja.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *