Kiinalaista katuruokaa ja karkkia

Kuva: Pekingiläistä perinnejugurttia ja kiinalaista jaffaa. ©Mikko Paakkanen

Pienen nälän saa Pekingissä aina tapettua. Katuruokaa on kaikkialla paitsi ihan fiineimmissä kortteleissa. Sitä myydään alakertojen pienistä ikkunaluukuista päivisin, aamuisin ja öisin kadunkulmiin ilmestyvistä kärryistä ja kannettavista grilleistä. Kaupoista, kioskeista ja kojuista saa sokeroituja paikallisia herkkuja. Pikkusyötävät ovat puoli-ilmaisia, pari yuania halvimmillaan.

Listaus pikkusyötävien suosikeista:

Täytetty lettu Jian Bing

Letunmyyjät levittävät taikinaa valtavalle pannulle ohueksi kerrokseksi. Letun sisään pannaan tulisia ja happamia kastikkeita ja mausteisia yrttejä sekä friteeratun taikinakuoren pala antamaan rapeutta suupalasille. Lettu maistuu aivan ihanalta.

Pekingiläinen jugurtti

Kiinalaiset eivät ole perinteisesti piitanneet maitotuotteista, mutta Pekingin jugurtti on poikkeus. Se tehdään edelleenkin suoraan annos kerrallaan keraamiseen pieneen valkoiseen ruukkuun ja purkin päälle pannaan sininen paperikansi. Ruukku myydään kioskilta pillin kera. Pilli isketään paperisen kannen läpi. Ruukkua palauttaessa saa muutaman yuanin panttirahaa.

Orapihlajanmarjatikut

Pekingiläiset rakastavat tikkuun pujotettuja isoja kiinalaisia orapihlajanmarjoja, jotka on kastettu sokeriliemeen. Monet länsimaalaisetkin pitävät mausta. Tikku on pitkä ja näyttävä oranssinpunaisine marjoineen. Torilla on myynnissä myös orapihlajanmarjoista tehtyjä marmeladin tapaisia karamelleja. Ne olivat aikanaan Kiinan ainoat karkit.

Kiinalainen pupukarkki

Kiinalaisille suunnatuissa tavallisissa kaupoissa on myynnissä Kiskis-karkin kokoisia Valkoinen pupu-karkkeja. Valkeassa kääreessä on pupun kuva. Kiinalaisille ne tuovat nostalgisia lapsuusmuistoja. Useimmat länsimaisetkin pitävät näistä karkeista. Huom! Sisemmän, yleensä karkkiin liimautuneen käärepaperin voi syödä.

Aasipurilainen

Aasipurilaiset olivat olemassa jo ennen kuin amerikkalaiset keksivät hampurilaisen. Aasipurilaispaikoista yksi on listattu ravintolasivulle.

Tuore soijamaito

Varoitan: tästä herkustani eivät läheskään kaikki länsimaalaiset pidä. Toreilla puristetaan juuri kypsytetyistä soijapavuista kuumaa soijamaitoa suoraan muovipikariin. Maidon saa sokerilla tai ilman, itse pidän maidosta ilman sokeria. Suosittelen tätä erityisesti kylmän talviaamun aamupalaksi.

Beibingyang-limonadi

Beibingyang eli Jäämeri-limsa on vanha kiinalainen limsa. Se on lähellä Jaffan makua, mutta vähemmän makea. Mielestäni tämä on keltaisista limsoista maailman parasta. Limsa myydään joko pienestä lasisesta pullosta tai sitten vastikään markkinoille tulleesta, uuden ulkoasun saaneesta tölkistä. Molemmat tunnistaa jääkarhun kuvasta.

Kuorittu tuorekurkku

Kesäkuumalla kiinalaiset ostavat kuorittuja tuorekurkkuja. Niitä he sitten kävellessään rouskuttavat kuin banaania. Se on nerokas pikkupurtava, paljon vettä ja vähän piristävää energiaakin.

Katuruokia kannattaa maistaa rohkeasti. On mahdollista, että lammasvarras onkin kettua, mutta mitä se haittaa, jos liha on kypsää ja ruoka maistuu hyvältä? Erittäin turvallisesti pientä syötävää voi maistella katuruokakierroksella.

Copyright: Mari Manninen


Mari Manninen

Asun Pekingissä, jonka kiinalaista menoa useimmiten rakastan. Välillä pinna tosin palaa. Olen 44-vuotias, ja puolet iästäni olen ollut toimittaja, enimmäkseen Suomessa, mutta aina välillä maailmalla.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *