Flow tarjosi jälleen sekä musiikillisesti että visuaalisesti upean kokonaisuuden

Ensimmäisen päivän kankeutta ja katkaistut sähköt

Flow-viikonloppu toi Suvilahteen non 83 000 festaroitsijaa. Perjantaina festivaaleilla oli vielä väljää mutta erityisesti Ville Valo & Agents, Maustetytöt, Erykah Badu, Solange ja Pyhimys houkuttelivat festarikansaa sankoin joukoin lavan eteen. Erykah Badu saapui diivamaisesti puolituntia myöhässä, kuten suomalaisylesö saattaa muistaa myös tähden esiintymisestä Pori Jazzeilla 2017. Yleisö odotti soulin kuningatarta kiltisti päälavan edessä ja osoitti suosiotaan lyhyeksi jääneen keikan ajan. Myöhästelystä huolimatta Badun päälavan esiintyminen oli onnistunut, toisin kuin Earl Sweatshirtin keikka, joka selvästi kärsi aikaisesta aloituksesta ja päälavasta, jolle räppäri päätyi viime hetkellä tunnelmallisen Red Arenan sijaan Pyhimyksen erikoiskeikan takia. Pyhimys sen sijaan hyötyi vaihdoksesta, sillä puolen yön maissa alkanut keikka houkutteli paikalle suuren kuulijajoukon ja esiintyminen tempaisi yleisön mukaansa. 

Illan pääesiintyjä Solange ei myöskään ollut kovin onnekas, sillä Cardi B:n perumisen jälkeen kiinnitetty, Grammy-palkittu R&B-laulaja tarjoili taiteellisesti upean kokonaisuuden ja sai puolelleen jopa suurimmat epäilijät, mutta keikka loppui törkeästi siihen että Flow vaimensi mikit. Keikka alkoi hieman myöhässä ja tämän takia se olisi ylittänyt lakisääteiset melurajoitteet. Ikävä kyllä tässä kohtaa festivaalilla olisi pitänyt olla sen verran pelisilmää että ottaa sen parin minuutin riskin tai olisi edes informoinut artistia paremmin tapahtuneesta. Sen sijaan Solange esiintyi loppuun asti ilman ääniä ja vielä pahoitteli jälkikäteen menneensä yliajalle. Flow joutunee pohtimaan aikataulutusta uudelleen, ettei näin kävisi enää jatkossa. Keikoilla yliajalle meneminen ei ole mitenkään uutta auringon alla, joten se tulisi ottaa joko huomioon aikataulun suunnittelussa. Eikä niin että keikalta katkaistaan sähköt, mikäli esitys venyy muutaman minuutin.

Loppuunmyyty lauantai – eikä syyttä

Lauantai oli Suvilahdessa jo huomattavasti vilkkaampi päivä eikä ihme että juuri toinen päivä oli myynyt loppuun, sillä ohjelmistossa oli useita kovia nimiä. Päivän parhaista keikoista vastasivat muun muassa Nao, Blood Orange, Jaakko Eino Kalevi, Jesse Markin, Tame Impala ja Robyn.

Blood Orangen keikalla tuntui että nyt lavalle on toden totta kiivennyt taiteilija. Devonté Hynes haahuili lavalla kukkien kanssa soittaen tässä kohdin hieman pianoa ja seuraavaksi kitaraa. Omiin maailmoihinsa uponnut muusikko vaikutti siltä, ettei juuri noteerannut olevansa isolla lavalla mutta silti yleisö pysyi mukana läpi koko keikan.

Tame Impala sen sijaan oli täydellinen kiinnitys lauantaina päälavalle. Upeat, psykedeeliset valo- ja videoshowt toivat yhtyeen musiikkivideoiden tunnelman suurelle estradille. Ainoa moite keikasta lienee se, että yhtye kuulosti livenä juuri siltä miltä se kuulostaa levyltä omassa olohuoneessa. Jotenkin live-esiintymisistä aina toivoisi jotakin hieman enemmän. Aiemmin päivällä Black Tentissä esiintynyt Nao veti ehkä kuitenkin tässä suhteessa samankaltaisen tyylisuunnan edustajana paremman keikan.

Balloon Stage on yksi festivaalin sympaattisimmista lavoista, mutta aina yhtä ongelmallinen. Tänäkin vuonna ihmiset jonottivat sisälle epätoivon vimmalla erityisesti Jaakko Eino Kalevin ja Jesse Markin keikoille. Viimeksi mainitun keikalle haluavat liki itkivät turhautumistaan ja yksi tytöistä jopa hyppäsi turvamiehen kaulaan kiitokseksi kun he viimein pääsivät seuraamaan keikan loppua. Monet jonossa kritisoivat, kuten aiempinakin vuosina, että näillä hinnoilla pitäisi myös olla mahdollisuus päästä näkemään ja kuulemaan haluamansa artistit. Vuosi toisensa perään Balloon Stagella esiintyy tähtiä, joita jonotetaan näkemään sankoin joukoin. Silti lava on ainoa, jolle mahtuu vain hyvin pieni osa festivaalikävijöistä eikä esiintymisiä kuule tai näe myöskään lavan ulkopuolelle, toisin kuin muilla lavoilla. Esimerkiksi Black Tenttiin ei mahdu ihmisiä loputtomiin, mutta laidoiltakin näkee ja kuulee. Balloon Stagen seinämät sen sijaan blokkaavat keikan äänet liki kokonaan. Jesse Markin keikalle jonottaneet pohdiskelivat, miksei lavan ulkopuolella voisi olla näyttöä, josta keikkaa voisi katsella jos ei mahdu sisälle. Tämä voisi olla hyvä lisä lavalle, joka pakkautuu aina täyteen ja jonka etäisyys muihin lavoihin on niin pitkä että jonottamaan saa lähteä yleensä hyvin aikaisin muilta lavoilta. Lavan yhteydessä on myös ravintoloita ja hengailuun sopiva alue, joten näyttö saattaisi houkutella jopa enemmän ihmisiä Balloon Stagen ympäristöön. 

Koko festivaalin kovimman keikan veti ruotsalainen tanssipopin kuningatar Robyn, joka lunasti yleisön jakamattoman huomion käsinkosketeltavalla karismallaan. Yleisö tanssi ja lauloi villisti, laulajan twerkatessa, hyppiessä, kontatessa, ryömiessä ja juostessa lavalla. Red Arenalla maa tärisi yleisön riemuitessa ja jokaisen kasvoilta pystyi lukemaan ällistyksen sekaisen ilon. Millään muulla keikalla ei nähty samanlaista sekopäistä yleisöä eikä yhtä energistä showta koko Flown aikana. Keikalla nähtiin myös yksi niistä harvoista hetkistä kun laulajan yleisön laulatus ei ollut kiusaantunutta mutinaa, vaan tanssivat ja kädet ilmassa hyppivät ihmiset lauloivat lyriikoita äänekkäästi ja tunteella. 

Sateinen sunnuntai ja viimeiset tanssit

Sunnuntain aloitti perinteinen perhesunnuntai, jossa lapset pääsivät muun muassa diskoon, joogaamaan ja tekemään graffiteja. Sateinen alkuiltapäivä ei hidastanut menoa vaan Suvilahteen vaelsi joukoittain pieniä sadetakkisia festaroitsijoita. Skidit Mega Disko veti Kuivaamon täyteen valotikut käsissään DJ Orkidean tahtiin heiluvia tanssijoita. Tämän lisäksi urheasti säätä uhmanneille festaroitsijoille jaettiin hattaroita Kansallisoopperan ja -baletin kirpputorin yhteydessä.

Lapset pääsivät näkemään myös muutamia esiintyjiä, muun muassa J.Karjalaisen ja Khruangbin, joista jälkimmäinen veti Black Tentin täyteen. Soljuvaa kitaramusiikkia tarjoileva yhtye oli lavalla hauska ilmestys. Khruangbin lisäksi Black Tentin sunnuntain kovimpia nimiä olivat Mitski ja kymmenen vuoden tauolta palannut ranskalais-brittiläinen Stereolab, jonka keikka oli yksi festivaalin eniten ennakkoon hehkutetuista esiintymisistä. Hehkutus perustui yhtyeen päräyttävään esiintymiseen Barcelonan Primavera Soundissa tämän vuoden touko-kesäkuussa, sillä kuten yleensä, Flowssa esiintyi useita samoja nimiä kuin Barcelonassa.

Samaan aikaan Stereolabin kanssa lavalle nousi hittikone ja Ruotsin surullisimpana tyttönä tunnettu Tove Lo, jonka valloittava olemus valtasi Red Arenan. Energinen laulaja ehti pistää paikat sekaisin sekä yksin että Alman kanssa. Keikan loppupuolella yleisö kiljui Toven näyttäessä tissit. Keikka ei ollut yhtä mukaansatempaava kuin Robynin keikka, mutta jokin näissä ruotsalaisten artistien esiintymisissä on vain yksinkertaisesti uskomatonta. Toven keikalta festarikansa vaelsi typertyneinä seuraamaan päälavan viimeistä esiintyjää, legendaarista The Curea. Yhtye tarjosi yhden festivaalin ainoista perinteisistä rock’n roll lavaesiintymisistä yhdistellen tasapainoisesti hieman synkempää ja kevyempää tuotantoaan. Kahden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin ajan soittanut klassikkoyhtye keräsi Flowhun selvästi suuren joukon faneja, jotka tulivat lähtökohtaisesti katsomaan heitä. Eivätkä joutuneet pettymään, sillä nostalgiaa ja nykyhetkeä tarjoiltiin suorastaan kultatarjottimella. Festivaaliviikonlopun väliin jättäneitäkin hemmoteltiin, sillä poikkeuksellista keikkaa pystyi seuraamaan Ylen livelähetyksen kautta myös kotisohvilta.

Kaikkien huimien lavaesiintymisten ohella Flow on tunnettu elektronisen musiikin tarjonnastaan ja useat festaroitsijat päätyvätkin ravaamaan Backyardin ja Front Yardin väliä koko viikonlopun. Tänä vuonna sunnuntaina nähtiin myös pari vuotta aiemmin esiintynyt Nina Kravitz, joka aiheutti edellisellä kerralla kohun ottaessaan yhteen järjestysmiehen kanssa. Tänä vuonna säästyttiin kohuilta, mutta artistia ei saanut kuvata. Backyardin ja Front yardin lisäksi myös isommilla lavoilla päästiin elektronisen musiikin ytimeen, kun Modeselektor toi palan berliiniläisiä klubeja Red Arenalle. Muurin murtumisen aikoihin Berliinin anarkistisissa underground-bileissä tavannut duo on tehnyt musiikkia jo yli parin kymmenen vuoden ajan. Flowssa Modeselektor esiintyi verrattain aikaisin sunnuntaina, mutta vaikka se ehkä vaikuttikin yleisön määrään, ei se näkynyt tanssijoiden tunnelmassa.  

Mikäli et päässyt paikalle tai missasit jonkin seuraavista keikoista, Yle Areenasta näkee tallenteet Blood Oragnen, Maustetyttöjen, Jesse Markinin ja Makaya McCravenin keikat

Taiteesta vastuullisuuteen

Taiteen saralla uusi tila, Pink Space, tarjosi kiinnostavia performansseja mutta hämyisä tila houkutteli ihmisiä myös selfieiden ottamiseen. DJ-taiteilija Taika Mannisen ja sisustussuunnittelija Fanny Suvilan seinille oli ripustettu eri sanoilla varustettuja peilejä, jotka suorastaan vaativat utuisten peiliselfieiden ottamista. 

Tänä vuonna festivaali oli sitoutunut kierrättäämään ja uusiokäyttämään kaiken festivaaleista aiheutuvan jätteen ja päästöt kompensoidaan.

Sun Effect Alley sen sijaan tarjosi pimeän tullen upean valoteoskäytävän, jota pitkin suurin osa festaroitsijoista kulki joko Backyardilta Front yardille tai päälavalta dj-lavoille. Erityisesti Alexander Salvesenin Relations of Colour -valoteos hypnotisoi ohikulkijoita. Hiljalleen väriä vaihtavat kaksiväriset pallot heiluivat hiljalleen tuulessa, mikä lisäsi katseen vangitsevaa efektiä. Salvesen kertoi väriyhdistelmien olevan sattumanvaraisia ja koko teoksen kestävän noin päivän ajan, sillä vaihdokset väristä toiseen olivat niin hitaita. Salvesenilta nähtiin hieman vastaavanlainen, neliöistä tehty teos myös viime vuonna, jolloin valoteokset löytyivät Kuivaamosta. 

Tänä vuonna Kuivaamossa esiintyi useita kokeellista musiikkia tekeviä artisteja, joista upean performanssin tarjosi muun muassa queer-taiteilija ja saksofonisti Bendik Giske, jonka elektronista musiikin, saksofonin ja voimakkaan tanssiteoksen yhdistelmä lumosi yleisön sunnuntai-iltana. Giske esiintyi lavalla suureen naamioon pukeutuneen tanssijan kanssa ja musiikki vaikutti tanssin intensiivisyyden ja primitiivisyyden asteeseen. Gisken lisäksi Kuivaamolla nähtiin muun muassa ihana newyorkilainen pianisti-säveltäjä-tuottaja Kelly Moran, joka maalaili unenomaisia äänimaisemia. 

Flow on sitoutunut myös mukana eurooppalaisessa musiikkiteollisuuden tasa-arvoa edistävässä Keychange-aloitteessa, jossa sitoudutaan valitsemaan esiintyjiksi yhtä paljon miehiä ja naisia vuoteen 2022 mennessä.

Flowsta ihanan tekee myös vastuullisuus ja se, että festivaali pyrkii joka vuosi ympäristötekoihin. Tänä vuonna festivaali oli sitoutunut kierrättäämään ja uusiokäyttämään kaiken festivaaleista aiheutuvan jätteen ja päästöt kompensoidaan. Myös festaroitsijoilla oli mahdollisuus tehdä parempia valintoja ja lahjoittaa pullojensa pantit Suomen Luonnonsuojeluliiton metsitysprojektiin, jossa Flown lahjoituksien avulla istutetaan nyt 11 700 puuta. Tämän lisäksi festivaaliravintoloille järjestettiin perinteinen Sustainable Meal -koulutus, joka huipentui sunnuntaiseen finaaliin, jonka voitti Kuurna – Deep Fried yksinkertaisella mutta maistuvalla annoksella The Best Potatoes in Town. 

Flow on sitoutunut myös mukana eurooppalaisessa musiikkiteollisuuden tasa-arvoa edistävässä Keychange-aloitteessa, jossa sitoudutaan valitsemaan esiintyjiksi yhtä paljon miehiä ja naisia vuoteen 2022 mennessä. Tänä vuonna esiintyvistä ryhmistä 65 prosentissa oli mukana naisia ja muunsukupuolisia.

Teksti © Aino Vasankari, kuvat © Frej Vuori

Huom! Koko viikonlopun tunnelmat löytyvät myös Tripsterin Instagramista yhtenä kohokohdista, käy kurkkaamassa!

Lataa ilmainen Tripsteri App

Tripsteri App Helsinki
iOS-latausnappi
Android-latausnappi

Vieraileva kirjoittaja

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *