Tutustu Tripsteriin: Eeva Simola ja verraton Skotlanti

Tutustu Tripsteriin -sarjassa tekijämme paljastavat kasvonsa ja kohteensa. Tripsteri on täynnä loistavia tyyppejä, jotka asuvat ympäri maailman. Tutustutaan!

Eeva Simola on tietokirjailija ja toimittaja, joka penkoi vastuullisuuskysymyksiä jo 1990-luvulla. Hän kokee   Skotlannin toiseksi kotimaakseen. Silloin kun Tripsterin Skotlanti-spesialisti ei ole Skotlannissa, hänet saattaa tavoittaa kotoa Espoon saaristosta.

Vastuullinen seikkailija

Eeva Simola, Tripsteri
Pyöräretkellä Dumfries and Gallowayssä, myös kuvan Kippfordissa. Kuva: Robin Hogg

Olen pioneeri ennemmin kuin puurtaja. Minulla on ilo olla yksi Tripsteri App -osakeyhtiötä edeltäneen Tripsteri-osuuskunnan ja nettisivusto tripsteri.fi:n perustajista.

Suhtaudun kriittisesti sellaisiin puheisiin, että on ihana lähteä lomalle ”kun siellä ei tarvitse lajitella jätteitä eikä kierrättää” tai että ”lennot ovat halvat ja ruoka ja bensa perillä halpaa”. Miksi pitäisi olla halpaa? Kenen kustannuksella? Vastuullinen matkailu ei pilaa sitä kohdetta, jonka takia sinne mennään. Eikä ilmaa, maata tai vettä välimatkalla.

Ehkä koettu koronakausi johtaa siihen, että matkasta haaveilusta ja suunnittelusta tulee osa matkaa? Matkustetaan harvemmin, pidempään ja syvällisemmin, helpposingahtelun sijaan?

Olen työskennellyt neljällä kielellä radiossa, televisiossa ja printtimediassa, kirjoittanut kirjojen pituisia tekstejä verkkoon ja muokannut toisia mobiilimuotoon ja tehnyt alusta loppuun elämäni ensimmäisen videon. Olen ollut aloittamassa yhtä sanomalehteä, yhtä tietotoimistoa (FinnWatch) ja kahta verkkosivustoa. Olen suomentanut tietokirjat muun muassa Rooman klubilta ja Al Gorelta ja kirjoittanut kaksi omaa teosta sekä osia eräistä muista. Olen myös ollut mukana kahdessa journalistisessa kehitysyhteistyöhankkeessa Nepalissa.

Olen nähnyt Himalajan huiput läheltä kahdeksan kertaa. Kävellyt haastattelemani St Lucian saarivaltion ulkoministerin kanssa tämän sateenvarjon alla. Haastatellut kuulua luonnonsuojeluprofessoria hänen puutarhassaan Teneriffalla. Vastaanottanut Tshernobylistä paenneita suomalaisia Hesarin toimittajana lentokentällä. Auttanut jäljittämään kännyköiden liitoksissa käytettyä tinamalmia Kongon kaivoksiin. Saanut OECD:n pääjohtajan Pariisin-päämajassaan myöntämään, että (kaatuneen) investointisopimus MAIn oli tarkoitus olla ”kovan luokan väline” eikä ”tekninen pikku juttu”, kuten Suomessa annettiin ymmärtää. Olen puhunut EU:sta uusliberalistisena harjoituksena aasialaisten ja eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen foorumissa Hanoissa. Ja paljon muuta.

Ennen näitä mieleenpainuneita kokemuksia ja monia muita työhaasteita, ja taustalla niiden aikana ja jälkeen, on koko ajan kulkenut tietoisuus paikasta, jonne palaan kerta kerralta: Skotlannista. Yleensä vietän Skotlannissa parikin kuukautta vuodesta.

Kielifani unelmoi Englannista

Skotlanti © Eeva Simola
Orkneysaarten Stromnessia autolautalta nähtynä. Kuva: Eeva Simola

Kansainvälistymiseni heräsi alle kouluikäisenä, kun perheessä puhuttiin maailmansotien välissä Englantiin muuttaneesta (isäni) enosta, joka kävi Suomessakin. Minua myös kiehtoivat eksoottiset paikannimet vaarini putkiradion etupaneelissa: Motala, Vilnius, Stockholm, Prague… Halusin viritellä kanavia ja kuulla erilaista puhetta eri maista. Vaan radiota ei saanut ”räplätä”: se oli aina viritetty uutislähetysten ja Lauantain toivottujen levyjen kohdalle.

Kotona kuulin ruotsia, kun äidin vanhemmat tai täti kävivät meillä tai me heillä. Koska muutimme Suomen länsilaidalta itään, kun olin 5-vuotias, piti oppia nopeasti kirjoittamaan lapsuuden kaverille. Kun menin 6-vuotiaana kouluun, menetin pian toisen kaverin, kun hän siirtyi äidinkielineen täysin ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Aloin kirjoittaa hänelle sanelusta ruotsinkielisiä kirjeitä.

Kun olin varhaisteini, koulussani pyöri native speakerin vetämä englanninkerho. Sinne! Halusin jo silloin opiskelemaan Englantiin. Englannin opettajani sanoi, että lue tyttö opettajaksi, niin pääset maahan lukukaudeksi… Liian lyhyt aika! Eikä enkunopen ammatti houkutellut, kieli kyllä.

Ennen ylioppilaskirjoituksia olin pitkällä kielikurssilla Englannin etelärannikolla. Isäntäperhe kehui kielitaitoani mutta sanoi, että käyttämäni sanavarasto oli kuin The Times -lehden pääkirjoituksista.  Tuo nuoripari piti huolta siitä, että puhekieleni kehittyi heillä asuessani. Tapasin myös isoenoni puolison ja hänen tyttärensä perheineen. Edellisellä oli Musti-niminen keskikokoinen villakoira ja perheellä Nurmi-niminen suomenpystykorva. Tuollainen kytkös, ajatella!

Reilaten Skotlannin tuntureille

Loch Morlichilla, Eeva Simolan kotialbumi
Satunnainen törmääminen syrjäisen Loch Morlichin hiekkarannalla huvitti suomalaisia reilaajia. Eeva Simolan kotialbumi.

Neljä päivää ylioppilasjuhlan jälkeen minut oli jo hyväksytty opiskelemaan kääntämistä ja tulkkausta, pääaineena englanti. Kesän lopulla, tehtyäni töitä kevään ja kesän, lähdin Interrailille tervehtimään entistä isäntäperhettäni. Matka vei myös Skotlannin Ylämaille ja Invernessiin asti.

Erityisesti mieleeni jäi luonnon kauneus; tyyneen Loch Morlichiin kuvastuvat tunturit, järven valkoinen hiekkaranta – ja kun retkeilymaja oli täysi, hätämajoitustelttailu Skotlannin kansallispuolue SNP:n Stirlingin-nokkamiehen etupihalla. Siitäkin huolimatta, että olin aiemmin illalla sanonut tälle ”Englanti”, kun puhuin Skotlannista. Ja saanut häneltä jyrisevällä äänellä kuulla, että eroa on!

Perusteet tekivät minusta SNP:n nuoren etäkannattajan, tai ainakin itsenäisyyskysymyksen seuraajan. Nykyään itsenäisyyttä kannattavat useat Skotlannissa asuvat englantilaisetkin ystäväni, eikä yksikään heistä ole oikeistopopulisti.

…Vuoden opiskeltuani tapahtui ratkaiseva käänne.

Opinnot edellyttivät kesäloman pituista kieliharjoittelua. Päädyin Skotlantiin. Lähin esimieheni huvitteli puhuttelemalla minua Aberdeenin-murteellaan. Onneksi löysin pian folk-klubille erään hotellin alakertaan. Laulaja oli niin ikään Aberdeenista. Poimin korva tarkkana ääntämyseroja oppimaani englantiin. Maksoin nopeasti kalavelat lähipomolle teeskennellen, etten häntä ymmärrä.

Talven mittaan olin halunnut EU-tulkiksi, vaikkei Euroopassa ollut vielä käyttöä suomen kielelle.

Keväällä hain varmuuden vuoksi Turun kauppakorkeaan, linjalle, jolla olisi voinut opiskella seitsemää eri kieltä. Kuulin Skotlantiin, etten päässyt loppukokeisiin, joissa piti keskustella ruotsiksi ja englanniksi kesämuistoista.

Muistin vanhan haaveeni ja Turun-uutisista tuohtuneena kävelin paikalliseen yliopistoon sopiakseni tapaamisesta Admissions Officerin kanssa. Olinhan St Andrewsissa, jonka maailmankuulu yliopisto oli perustettu jo 1400-luvun alussa.

Kunnes kaikki oli selvää opiskelupaikkaa ja opintolainaa myöten, jatkoin vielä Suomessa kääntäjänkoulutusta. Sitten keräsin kamppeet ja pinon sanakirjoja matkalaukkuihin ja lähdin kohti St Andrewsia.

Kirjoittaja ja yliopistolla työskennellyt Zhenya Kuschev kiltissä St Andrewsin katedraalin raunioilla kesällä 1976. Kuva: Ludmila Kuschev
Kirjoittaja ja yliopistolla puolisoineen työskennellyt venäläinen Zhenya Kuschev St Andrewsin katedraalin raunioilla kesällä 1976. Eeva Simolan kotialbumista.

Paluu Suomeen toimittajakouluun

Skotlannissa kaupunkilaistytöstä tuli luontoihminen. Oli ihana kulkea hiekkarannoilla ja ruohikkoisilla rantapoluilla ja lähteä viikonloppuisin vaeltamaan Skotlannin tuntureille. Enkä unohda sunnuntaiaamuista ratsastusta pikku kylän läpi, kun ainoat äänet ovat kavioiden kaiku kivitalojen seinistä ja kirkonkellojen soitto.

Valmistuessani oli lama, ja moni opiskelukaverini jäi työttömäksi tai jatkoi opintoja. Minusta oli tullut maisteri, jota kansantaloustieteen epätarkkuus, ekonometrian yhtälöiden epävarmuustekijä ja kansalaisten epätasainen tulonjako eivät jättäneet rauhaan. Eivätkä kauppojen lukemattomat rinnakkaistuotteet, vastuullisuus- ja kehityskysymykset.

Olin miettinyt YK-uraa, mutta tavattuani paljon irrallisia opiskelijakavereita, joita vanhempien työ oli heitellyt maasta toiseen, mietin kahdesti. Verkostotta oli vaikea kuvitella työtä Britanniassa. Laman ja romantiikan vuoksi pakkasin pyörälaukut täyteen, heitin ne pyörän tarakalle ja muutin pyörineni juna-laiva-juna-laivakombolla Suomeen.

Olin aluksi Ylessä lyhytaalto-ulkomaanpalvelussa vuorontäyttäjänä ja kirjoitin Näköpiiriin. Tilastokeskuksessa ja myöhemmin Ylessä sain englanninkielisiä erityistehtäviä pääjohtajilta. Uteliaisuuteni vei minut Sanomain toimittajakouluun joitakin vuosia paluuni jälkeen.

Skotlantiin yhä uudelleen

StAndrewsin yliopiston jalkapallokerhon illallistanssiaisissa. Kirjoittaja Vuokon mekossa alarivissä toinen vasemmalta.
St Andrewsin yliopiston jalkapallokerhon illallistanssiaisissa. Kirjoittaja Vuokon mekossa alarivissä toinen vasemmalta.

Osa minusta jäi pysyvästi Skotlantiin, ja myös joukko hyviä ystäviä. Hyvistä syistä olen nyt käynyt Skotlannissa ainakin 60 kertaa. Osa reissuista on ollut aineistonkeruu- tai kirjankirjoitusmatkoja. 

Skotlannin-tuntemukseni yltää Gallowaystä lounaassa Unstin saaren pohjoisrannalle Shetlandsaarten koilliskulmassa ja Lewisin saarelta luoteessa Haddingtoniin kaakkoiskulmassa. Kartat kiehtovat minua, ja käytänkin enimmäkseen niitä ja fotomuistiani suunnistamiseen. Etsiminen ja uudet paikat herättävät primitiivistä keräilijätyyppistä intoa ja tuovat iloa. Satunnaiset kohtaamiset ovat aina kiehtova mahdollisuus, vaikka kysyisin vain tietä vastaantulijalta.

Tauolla Loch Nessin rannalla melontaretkellä järven eteläpäästä pohjoiskärkeen. Kuvassa vas. toinen melontakaveri Sheona Stewart ja kirjoittaja. Kuva: Lindsey Guthrie
Melontaretken tauolla Loch Nessin rannalla. Kuvassa toinen melontakaveri Sheona Stewart (vas.) ja kirjoittaja. Kuva: Lindsey Guthrie

Olen liukastunut ja ollut pudota kohtalokkaasti bolderoinniksi muuttuneella patikkaretkellä (en suosittele). Olen melonut kajakilla Loch Nessin lounaiskärjestä koilliseen (Fort Augustuksessa tapaamieni paikallisten melojien neuvojen mukaan) ja pongannut miekkavalaita Shetlannissa, pyöräillyt Colonsayn saaren ympäri.

Olen tavannut mukavia ihmisiä, ihaillut mykistävän kaunista luontoa eri puolilla ja hienoja paikkoja kylistä kaupunkeihin. Olen kokenut tarinoita, musiikkia ja taidetta niin, ettei ole ihme, että on tullut tarve jakaa kokemuksiani kirjoissa ja netissä. 

Ikuinen ikävä

Kirjoitushetkellä Skotlannissa on tiukka lockdown koronan vuoksi. Bubble, eli tavattavien henkilöiden määrä, on supistunut minimiin. Ulkona saa vielä kävellä. Vain välttämättömyystarvikkeita myyvät kaupat ovat auki. Etätöitä on pakko tehdä, jos voi, mikä on täyttänyt empty nestejä: aikuisia lapsia on palannut vanhempien luo koronapakolaisiksi.

Iloitsen taajasta viestittelystä ystävien kanssa Skotlannissa. Iloitsen jokaisesta kuvasta, jonka he minulle whatsappaavat. Iloitsen Shetlannissa asuvan taidemaalarin akvarellista olohuoneen seinällä ja skottikeraamikon teoksesta sen edessä.

Eeva Simola, Tripsteri
Köntsäys Unstilla, Shetlandsaarten  pohjoiskärjessä, toi turpeiset polvi”paikat” farkkuihin ja ”hennauksen” kämmeniin. Kuva: Lindsey Guthrie
 

Iloitsen tilaamistani kirjoista. Viimeksi postilaatikkooni ovat ilmestyneet runoilija Andrew Creigin Later That Day, Douglas Stuartin Booker-palkittu Shuggie Bain eli kasvutarina Glasgow’sta 1980-luvulta, ja kaksi Allan Martinin tuoretta dekkaria. Toisen, The Peat Dead, tapahtumapaikkana on turpeensavuisten viskien saari Islay, toisen (The Dead of Jura) naapurisaari Jura.

Iloitsen siitä, että voin verkossa kuunnella tarinailtoja Scottish Storytelling Centrestä ja osallistua suoriin jazzkonsertteihin online tai jopa livestream.

Iloitsen mahdollisuudesta kuunnella Celtic Connections -festivaalin musiikkiesityksiä verkosta. Oman konsertin antava fiddler on ollut tuttu pikkupojasta asti. Pekka Kuusistokin esiintyy siellä. Festivaalin jazzaavan huippupianistin kanssa olen syönyt kaurapuuroa samassa pöydässä retkeilymajassa.

Odotan…

…Islayn jazzfestivaalien alkavan uudelleen ja meidän Islayn-jengimme seuraavaa kokoontumista. Minulla on saarella maine sinä hulluna naisena, joka ui syyskuisessa meressä ja houkuttelee ”kylmään” veteen lapsiparkojakin. (Todellisuudessa porukkamme nuoriso tulee mukaan vapaaehtoisesti.)

…kylmää valkkarilasillista Traverse-teatterin ala-aulassa ennen uuden ajankohtaisnäytelmän alkua.

…skotlantilaista tilannekomiikkaa, joka on usein lämminhenkistä sanailua.

…vastaantulijoiden tervehdyksiä.

…ennen kaikkea sitä hetkeä, että pääsen jälleen ylipäätään Skotlantiin, jossa olen asunut puolen vuosikymmentä. Paluun ajatus saa minut hengähtämään syvään ja hymyilemään siten kuin aina perille saapuessani.

Odottaessani suunnittelen seuraavaa Skotlanti-kirjaani ja haen sille apurahaa.

Tutustu Eeva Simolan oppaisiin

Tripsteri Skotlanti -matkaopaskirja

Tripsteri Skotlanti -matkaopas
Tripsteri Skotlanti -matkaopas

Kirja auttaa sinua tekemään unohtumattoman matkan Skotlantiin, olitpa menossa kaupunkilomalle, kulttuurimatkalle, tutustumaan historiallisiin kohteisiin tai uppoutumaan Skotlannin upeaan luontoon. Haluat vain palata.

Skotlannin verkko-opas

Tripsteri Edinburgh alkaa pääkaupunki Edinburghista, kuten tutustuminen Skotlantiin yleensäkin lähtee sieltä. Tämä verkko-opas vie sinut myös lukuisille saarille Orkney- ja Shetlandsaaria myöden, mutta myös Skotlannin maaseudulle ja muihin kaupunkeihin.

Kuuntele Eevan Skotlanti-podcast

Tässä podcastissa Skotlanti-Tripsteri kertoo, mikä on Skotlannin syvin olemus.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *