Belfastin muurit ja muraalit kertovat kahtia jaetusta kansasta

Berliinin muurin murtumisesta on kulunut lähes kolmekymmentä vuotta, mutta Belfastissa kansan kahtia jakaa edelleen muuri, jonka portit lukitaan yöksi. Dublinista Belfastiin pääsee parissa tunnissa. Se on helppo päiväretkikohde, mutta suosittelen viipymään siellä yön tai pari. Tunnelmaltaan Belfast on aivan erilainen kuin Dublin.

”Berliinin muurin murtumisesta on kulunut lähes kolmekymmentä vuotta, mutta Belfastissa kansan kahtia jakaa edelleen muuri, jonka portit lukitaan yöksi.”

Saadaksemme ystäväni kanssa lyhyellä Belfastin visiitillämme pikakatsauksen sen historiaan osallistumme suositulle taksikierrokselle, jonka Belfast Mural Tours meille tarjoaa. Sen aikana opas vie katsomaan muraaleja ja kertoo samalla Pohjois-Irlannin levottomuuksista (The Troubles).

Meidät tulee hotellilta noutamaan Gerry-niminen opas, jonka vanhan taksin kyytiin ystäväni kanssa kahdestaan menemme. Ystäväni katsoo minuun kummastuneena: eikö muita tule? Selitän (espanjaksi, niin ettei opas ymmärrä), että nämä taksikierrokset ovat pienelle porukalle tarkoitettu, taksiin ei montaa mahdu. Ystäväni on epäluuloinen ja vitsailemme, että ehkä meidät kidnapataan. Nauramme hermostuneena. Belfastissa lähihistorian ongelmat ovat edelleen aistittavissa ja se tekee olon hieman levottomaksi.

Gerry osoittautuu kuitenkin (tyypilliseen irlantilaiseen tapaan) hauskaksi ja täysin harmittomaksi tyypiksi, vaikka hänen paksua Pohjois-Irlannin aksenttiaan onkin vaikea ymmärtää. Takanamme on pitkä matkustuspäivä, joka on alkanut aamuviideltä, ja nyt kello on seitsemän illalla. Vaatii ponnisteluja pysyä mukana Gerryn selostuksessa. Puolentoista tunnin kierroksen aikana tulee niin paljon informaatiota, että sulattelemme sitä vielä monta päivää.

Belfastin muraalit eli seinämaalaukset kertovat kaupungin levottomasta menneisyydestä. Lyhyesti kerrottuna Pohjois-Irlannin ongelmat johtuvat kansan kaksijakoisuudesta. Kansa jakautuu katolisiin (joista suurin osa on nationalisteja eli irlantilaismielisiä) ja protestantteihin (joista suurin osa on unionisteja eli brittimielisiä). Kolmisenkymmentä vuotta kestäneessä konfliktissa kyse ei ollut uskonsodasta vaan kiista oli poliittinen. Unionistit kannattivat Pohjois-Irlannin kuulumista Iso-Britanniaan kun taas nationalistit halusivat Pohjois-Irlannin liittyvän Irlannin tasavaltaan. Väkivallan vuosina yli 3600 ihmistä menetti henkensä.

”Belfastin muurit ovat olleet kauemmin pystyssä kuin Berliinin muuri. Pisimmillään muurit ovat viisi kilometriä pitkät ja lähes kahdeksan metriä korkeat. Katselen roskaisilla kaduilla kirmaavia lapsia ja ajattelen: he kasvavat näiden muurien keskellä.”

1970-luvulla rakennetut Belfastin rauhanmuurit (peace lines / peace walls) ovat edelleen merkki kahtiajaosta. Niiden tarkoitus on minimoida protestanttien ja katolisten välinen väkivalta. Tuntuu ironiselta, että muureja kutsutaan rauhanmuureiksi. Jos olisi rauha, ei muureja tarvittaisi. Äkkiä väsymykseni kaikkoaa ja kuuntelen Gerryä valppaana. Sivistyksessäni on aukko, ja vaikka olen ollut tietoinen Pohjois-Irlannin levottomuuksista, en ollut tietoinen siitä, että kansan jakaa edelleen kahtia muurit, joiden portit suljetaan ja lukitaan yöksi. Väärälle puolelle ei siis kannata eksyä. Belfastin muurit ovat olleet kauemmin pystyssä kuin Berliinin muuri. Pisimmillään muurit ovat viisi kilometriä pitkät ja lähes kahdeksan metriä korkeat. Katselen roskaisilla kaduilla kirmaavia lapsia ja ajattelen: he kasvavat näiden muurien keskellä.

Gerry pysäyttää taksinsa erään portin viereen. Yksi sen ovista on auki ja sisään kävelee nainen ja kouluikäinen tyttö. Gerry kertoo, että muurin sisällä oleva alue on protestanttien eikä sinne ole muilla asiaa. Sinne jos eksyy väärä henkilö, tämä luultavasti ammutaan tai puukotetaan. Hetken mietin vitsaileeko Gerry, tai ehkä ymmärrän väärin. Karu totuus on kuitenkin silminnähtävä, Gerry ei vitsaile. Samalla tunnen olevani satojentuhansien kilometrien päässä siitä Irlannista, jonka tunnen. Dublin on kaukana, mutta todellisuudessa vain parin tunnin ajomatkan päässä.

Lopuksi Gerry pysäyttää meidät kirjoituksia täynnä olevalle muurinpätkälle. Jokainen voi jättää siihen oman rauhanviestinsä. Gerry lainaa meille kynät ja merkkaamme omat rauhansanomamme omilla äidinkielillämme.

Vaikka rauha solmittiin vuonna 1998, voi levottomuuksia yhä ajoittain esiintyä. Belfast mielletään kuitenkin nykyisin turvalliseksi matkakohteeksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että muureista ja muraaleista on tehty osa Belfastin turistibisnestä. Gerry kertoo, että nyt meneillään on joidenkin seinämaalausten uusiminen. 23 puolisotilaallista maalausta korvataan uusilla, rauhallista yhteiskuntaa kuvastavilla maalauksilla. Ja on sanottu, että muurit murrettaisiin vuoteen 2023 mennessä. Nähtäväksi jää, toteutuuko suunnitelma.

www.belfastmuraltours.com

* Blogijuttu tehty yhteistyössä Belfast Mural Toursin kanssa.

© Moona Laakso

Moona Laakso

Puoli sydäntä Irlantiin jättänyt puolikas toimittaja-kirjoittaja ja luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelija, joka oppi juomaan Guinnessia vasta palattuaan takaisin Suomeen neljä vuotta Dublinissa asuttuaan.

Kommentit: