Krampus, Nikolaus ja kukkivat kirsikat – jouluun liittyy hyvä ja paha Itävallassa

Vanha alppialueiden hahmo Krampus on nyt yllättävässä suosiossa, kun se sai oman elokuvankin. Itävallan ja Saksan alueella sarvipäinen hirvitys laukkaa aina joulukuussa.

Krampus on vanha alppialueiden perinne, ja itäisessä Itävallassa perinne on hieman laantumassa. 5. joulukuuta on Krampuksen pääpäivä. Silloin sadat karvahirvitykset, joiden vyötäisille on kiinnitetty kelloja, juoksevat kulkueina useissa kaupungeissa. Vitsoillaan Krampus voi käydä tervehtimässä lapsia myös muuten. Hahmoon liittyy olennaisesti lasten pelottelu ja uhkailu.

Kilttien lasten suosikkipäivä koittaa Krampuksen jälkeen, kun Nikolaus saapuu 6. joulukuuta. Joulupukkimaisella Nikolauksella on kirja, jossa lasten hyvät teot on listattuna. Perinteisesti edellisenä iltana pitää kiillottaa saappaat, joihin Nikolaus sitten jemmaa omenan, pähkinöitä ja muuta pientä hyvää. Nykyään Nikolaus on jo varsinainen esijoulu, ja lahjat eivät todellakaan mahdu saappaisiin. Nikolaus ja Krampus vierailevat lasten luona myös yhdessä adventtiaikaan.

Joulun odotusta jatketaan taikauskoisesti. 8. joulukuuta on Barbaratag, jolloin maljakkoon leikataan kirsikka- tai luumupuun oksia. Jos oksat kukkivat jouluaattona, tietää se onnea ja siunausta talon asukkaille.

Ennen joulua Wien täyttyy joulumarkkinoista. Niistä voit lukea lisää täältä.

Aattona kilahtaa kello

Jouluaattona itävaltalaiseen ja moneen muuhun eurooppalaiseen perheeseen ei saavu pukki vaan Christkindl, eli Kristus-lapsi. Kerrotaan, että Martin Luther sai perinteen vaihtumaan Nikolauksesta uskonnollisempaan versioon.

Christkindl heittää jouluaattona lahjat ja koristellun joulukuusen yllättäen perheen tupaan. Tiukukello helähtää ja asiat vain ilmestyvät. Usein isä tai isovanhemmat vievät perheen lapset ulos, elokuviin tai joulujumalanpalvelukseen ja äiti jää koristelemaan kuusta. Tavaroiden ilmestymishetkellä lapsia myös juksataan pois kuusen paikalta. Tilanteet voivat olla jopa traumaattisia – useampikin itävaltalainen on kertonut, kuinka lapsuuden jouluun kuului pettymys siitä, kuinka kesken kaiken joutui viereiseen huoneeseen, kun muut tuntuivat tekevän jotain kivaa.

Jos suomalaiset tekevät kaikkensa, että lapset uskovat joulupukkiin, on myös Jeesus-lapsen epäily tiukka paikka joissakin itävaltalaisperheissä. Eräässä perheessä epäilys oli alkanut kalvaa lapsia. Hätiin kutsuttiin täti, jota roikotettiin enkelipuvussa parvekkeelta. En tiedä, lisäsikö se vain epäilyksiä.

–© Elina Raittila

Elina Alanne

Wienissä asunut toimittaja, jolta jäi kaupunkiin puoli sydäntä ja kokonainen sisko. Viihtyy nykyään Mikkelin seudulla.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *