Japanilainen kirjallisuus

Lähde kirjaretkelle kirsikankukkien, aromikkaan riisin, maukkaan tofun, kohteliaisuuksien, minipuutarhojen, söpöjen yksityiskohtien, neonvälkkeen, iloisten hymyjen - JA MURHIEN Japaniin! 
Kurkkasimme uusimmat dekkarit ja vanhemmat ihastukset.

Japanilainen dekkari

KEIGO HIGASHINO: Uskollinen naapuri (Punainen Silakka 2020)

Japanilainen kirjallisuus on omimmillaan rikoksen äärellä. Erityisesti dekkarikirjallisuutta tunnutaan käännettävän muita genrejä enemmän. Syynä lienee lajityypin ”helppous” – dekkari kiinnostaa useita kohderyhmiä ja koukuttaa isoja massoja. Japani on myös poikkeuksellisen turvallinen maa, minkä vuoksi rikos on kiehtova, jännittävä aihe.

Uusimpiin suomalaisiin dekkaritekoihin kuuluu Punainen Silakka -kustantamon julkaisema Keigo Higashinon (s. 1958) Uskollinen naapuri. Japanin luetuimpiin kuuluvan kirjailijan palkittu läpimurtoteos on Raisa Porrasmaan kääntämä ja markkinoi kaikissa esittelyissään poikkeuksellista loppuratkaisuaan.

Kustantaja Rami Ahonen kertoo Tripsterille hashtagin #loppuratkaisujotakukaaneiolearvannut pitävän hyvin kutinsa.

”Ei ole mainospuhetta sanoa, että Uskollisen naapurin loppuratkaisu on yllättävä. Se tarjoaa pitkästä aikaa jotakin oikeasti uutta ja kekseliästä. Yllätyksellisyyttä on harvoin näin isosti tarjolla kuin tässä kirjassa.”

Uskollinen naapuri on vuonna 2019 perustetun kustantamon ensimmäinen julkaisu, mutta jatkossa luvassa on lisää japanilaista laatudekkaria.

”Uusi teos tulee ulos maalis-huhtikuussa 2021. Tiedossa on lisää Higashinoa ja lisää Galileo-sensein seikkailuja!” kertoo Ahonen ja viittaa Uskollisen naapurin tärkeään ratkaisijahahmoon.

UskollinenNaapuri
Kannen kuva: Petri Artturi Asikainen.

Uskollinen naapuri on todella kiehtova lukukokemus. Siinä hyvin japanilaista on paitsi tietenkin henkilöiden nimet, miljöö ja käyttäytymisen kohteliaisuus, myös rytmin hitaus. Romaani on jopa raukean verkkainen, mutta silti käänteitä tapahtuu koko ajan. Mukana on paljon psykologista mielenliikkeiden virtaa, ja vaikka lukija tietää murhaajan henkilöllisyyden alusta saakka, on loppuratkaisu luvatun mukainen: kerrassaan ällistyttävä. Haasta itsesi – arvaatko sen!

Henkilöhahmoihin ei pureuduta kovin syvällisesti, vaan kiinnostavaa on itse teko tai paremminkin teon peittelytaktiikka. Tässä mukaan astuu matematiikka, loogisen päättelykyvyn huijausyritys. Henkilöhahmot toisaalta ovat hyvin kiinnostavia, ja esille kohoaa Manabu Yukawan eli ”Etsivä Galielon” huippuälykäs professorihahmo.

Suosittelen romaania myös muille kuin rikosromaanifaneille!

Lue lisää kirjailija Higashinosta.

Lue lisää hauskaa tarinaa Uskollisen naapurin kannen suunnittelusta.

Japanilaisen dekkariperinteen suomalainen näkökulma

HEIKKI VALKAMA: Pallokala (Tammi 2017)

Heikki Valkama on esimerkki suomalaisesta, Japaniin suuntautuneesta dekkarista. Riku Mäki -hahmo seikkailee Tokiossa romaanissa Pallokala. Vahvana mausteena dekkarissa on gastronominen painotus. Riku Mäki on kokki, joka osallistuu kuuluisaan ruokakilpailuun Tokiossa, mutta sitten kaikki alkaa mennä kammottavalla tavalla pieleen.

Romaanin nimi viittaa myrkkyrikkaaseen kalalajiin, ja kun mukana häärää yakuza-mafia, ei pallokalaa varmastikaan valmisteta turvaohjeiden mukaisesti.

Kirjoitin yhdessä Heikki Valkaman kanssa Mondon Tokion-opasta, jonka jatkoa oma Tripsteri Tokio -oppaani on. Pallokala tuo hienosti esiin Valkaman laajan Japanin-tietämyksen ja toimii itsessäänkin oppaana japanilaiseen kulttuuriin. Vaikka eniten esillä ovatkin eri ruokalajit (varoitus vegaaneille: näin raakoja kokkauskohtauksia ei sietäisi missään muussa kuin murhanhimoisessa dekkarissa!), on moni Tokioon ja Japaniin liittyvä paikka ja ilmiö selitetty yksityiskohtaisen tarkasti.

Sushia vai pallokalaa? Kuva: Unsplash.
Sushia vai pallokalaa? Kuva: Unsplash.

Geishojen ja hovineitojen jalanjäljissä

MINNA EVÄSOJA: Melkein geisha – Hurmaava ja hullu Japani (Gummerus 2016)

Omakohtainen romaani kertoo kirjailijan kokemuksista parinkymmenen vuoden Japanin-ajalta. Minna Eväsoja opiskeli teetaidetta Kiotossa ja on matkustellut Japanissa ahkerasti. Teemalliset luvut perustuvat pitkälti päiväkirjamerkintöihin.

Kirjassa on ihania tunnelmia ja tarinoita teetaiteen opiskelusta, hassuista naapureista ja maanjäristyksistä. Lukuseuraksi kannattaa ottaa suuri mukillinen kuumaa, vihreää teetä.

Romaani opettaa valtavan määrän sisäpiirin tietoa japanilaisista tavoista ja maan kulttuurista. Tämä kaiken luettuasi et mokaa ja tumpeloi!

”Sakea juodaan varovasti, ryhdikkäästi istuen, ja kuppi tyhjennetään siemauksilla, joita on kolmesta viiteen. Kun sakea on juotu riittävästi, laitetaan oikea käsi kevyesti sakekupin päälle ja kiitetään kohteliaasti, että tämä riittää. Sen jälkeen sakekuppi asetetaan oman ruokatarjottimen oikeaan etunurkkaan tai pöydälle itsestä oikealle.”

MIIA KANKIMÄKI: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)

Kun luin tämän romaanin ensimmäistä kertaa, nauroin ääneen moneen otteeseen. Miia Kankimäellä on mainio tyyli. Hän sekoittaa omaa kokemustaan toisesta kulttuurista aitoon historiaan.

Hurmaavassa, Kiotoon ja muinaiseen hovineito Sei Shonagōnin elämään keskittyvässä romaanissa on rutkasti elämänmakuista huumoria arkipäivän japanilaisista haasteista.

Erityisen hauskoja ovat erilaiset listat, joita teoksessa on paljon. Oletko sinäkin listaihminen? Minä olen! Toinen samastuttava seikka on irtioton teema. Oravanpyörästä naps eroon, tärkeimmät tavarat matkalaukkuun ja eikun Japaniin tutkimaan muinaisia hovineitoja.

Siis kuka on Sei Shonagōn? 900-luvulla elänyt hovineito tuntuu romaanin kautta sekä tutulta että vieraalta. Hänestä tiedetään vain hyvin vähän. Kankimäki ”keskustelee” Sein kanssa, puhuttelee naista yli vuosituhansien ja samalla raottaa Heian-kauden hovin suljettuja verhoja.

Suosittelen myös Kankimäen romaania Naiset joita ajattelen öisin (2018). Harvinainen teos kertoo tutkimusmatkaajanaisista, edelleen Kankimäen omaa elämää mukaan sekoittaen. Tässäkin romaanissa piipahdetaan Japanissa.

Japani-romaanien kauneutta. Kuva: Siru Valleala.
Japani-romaanien kauneutta. Kuva: Siru Valleala.

Harmoniaa ja Murakamia

YOKO OGAWA: Professori ja taloudenhoitaja (Tammi 2016)

Kotimaisen mangakustantamisen gurun Antti Valkaman suomentamassa tarinassa nimettömäksi jäävä taloudenhoitaja ja hänen poikansa tutustuvat dementiaa sairastavaan matematiikan professoriin.

Kauniissa romaanissa on hienon pysähtynyt tunnelma ja todellista arkipäivän taikaa. Älä anna matikkateeman häiritä liikaa (jos siis olet esimerkiksi humanisti), sillä aihepiiriä käsitellään silkkihansikkain. Pääteemat ovat ystävyys ja hetkessä eläminen. Tämä romaani rauhoittaa.

Työskenneltyäni jonkin aikaa Professorin luona minulle selvisi, että hänellä oli tapana ottaa puheeksi jokin luku tilanteissa, joissa ei tiennyt mitä sanoisi. Luvut olivat kuin oikea käsi, jonka hän ojensi toiselle kättelyä varten. Samalla ne olivat häntä itseään suojaava päällystakki…

HARUKI MURAKAMI: Värittömän miehen vaellusvuodet (Tammi 2014)

Luku aiheesta japanilainen kirjallisuus ei tietenkään ole mitään ilman Murakami-mainintaa. Haruki Murakami ei ole dekkaristi, ei harmonisti, ei geishanisti, vaan maaginen realisti. Hänellä on monta vangitsevaa romaania, ja oikeastaan tämä kirja ei edes ole parhaimmasta päästä. Siinä on kuitenkin niin hassu juju, että teos on mainittava.

Romaanissa Värittömän miehen vaellusvuodet japanilainen päähenkilö matkustaa… Hämeenlinnaan! Aivan, supisuomalaiseen hämeeseen. Mutta koska maaginen realisti on maaginen realisti, on Hämeenlinnakin hieman outo, hieman fantastinen, tuttu mutta vieras. Metsässä saattaa asua esimerkiksi maahisia.

Murakami matkusti romaanin kirjoitettuaan ihan oikeastikin Hämeenlinnaan tarkastamaan, pitivätkö hänen mielikuvansa paikkansa. Kuuleman mukaan tori oli yllättänyt. Hänen vilkkaana pitämänsä markkinapaikka olikin hiirenhiljainen.

Murakami maistuu sisällä ja ulkona. Kuva: Siru Valleala.
Murakami maistuu sisällä ja ulkona. Kuva: Siru Valleala.

Teoksessa päähenkilö etsii itseään ja selvittelee mystisiä ystävyyssuhteita. Löytyykö mielenrauha suomalaisesta järvimaisemasta?

Murakamilta kannattaa lukea myös muuta. Oma suosikkini on lievästä viihteellisyydestä huolimatta tolkuttoman koukuttava trilogia 1Q84 (2009–2010).

LUE LISÄÄ: Japanilainen kulttuuri ja Tokion temppelit

DayTripster Tokio
iOS-latausnappi
Android-latausnappi

Siru Valleala

Tripsterin päätoimittaja hengaa nykyään eniten Helsingissä ja Espoossa mutta sukeltelee sulavasti myös henkisessä kotikaupungissaan Tokiossa ja nuoruuden rakastetussaan Prahassa. Tripsteri Tokion ja Tripsteri Prahan opaskirjojen kirjoittaja on myös Sanoman freelancer, leffafriikki ja vegaaniraamenin ahne suurkuluttaja.

Kommentit (0):

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *