Rooma – Pietarinkirkko

Katolisen maailman pääkirkko on tietysti ehdoton vierailukohde, mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että itse en siitä erityisemmin pidä. Se on aivan liian suuri ja pramea, se on siroteltu liian täyteen kaikkea, jotta mikään yksityiskohta pääsisi todella edukseen esille. Lähinnä kaiken kalliin runsaudesta tulee vihaiseksi ja surulliseksi: tässäkö tämä pyhä mammona nyt sitten on? Tämänkö näkemisen pitäisi jotenkin kohottaa sielua?

Mika Waltari on samaa mieltä kanssani matkaromaanissaan Yksinäisen miehen juna vuodelta 1929: “Pietarinkirkon epäinhimillinen, musertava suuruus herättää minussa oppositsionihengen. Se on tyypillinen esimerkki italialaisesta effektin tavoittelusta, – se ei enää ole rakennustaidetta, se on hirviö, joka pikemmin kauhistuttaa kuin herättää ylevyyden tunnetta.

Mielestäni parasta Pietarinkirkossa on Michelangelon kaunis Pietà-veistos: Maria pitelemässä sylissään aikuista Jeesusta. Veistos on heti sisäänkäynnistä oikealla lasin takana turvassa, sillä vuonna 1972 ilkivallantekijä ehti vaurioittaa sitä vasaralla.

Michelangelo veisti Pietàn vain 25-vuotiaana vuonna 1499. Kerrotaan, että hän kävi salaa kirkossa kuuntelemassa, mitä mieltä yleisö oli veistoksesta. Kun hän kuuli ihmisten epäilevän, että kukaan niin nuori olisi voinut saada aikaiseksi niin hienoa patsasta, hän suuttui ja kävi salaa pistämässä signeerauksensa Marian rinnalla riippuvaan nauhaan. Pietà onkin ainoa Michelangelon työ, jossa on hänen nimikirjoituksensa.

Pietàn lähellä on muistomerkki vuodelta 1689. Se on omistettu Roomaan muuttaneelle Ruotsin kuningatar Kristiinalle. Tämä on yksi harvoista naista kunnioittavista muistomerkeistä Pietarinkirkossa.

Monta kokkia, yksi kirkko

Antiikin aikana Pietarinkirkon paikka ja Vatikaani sijaitsivat tuolloisen kaupungin ulkopuolella. Itse asiassa alue oli hautuumaata. Itse Pietari ristiinnaulittiin perimätiedon mukaan keisari Caligulan rakennuttamalla kilpa-ajoradalla ja haudattiin sen vieressä sijainneelle hautausmaalle, samalle kohdalle, jossa nyt kohoaa Pietarinkirkko. Pietarin haudasta tuli ensin pyhiinvaelluskohde, ja jo 100-luvulla haudan kohdalla kohosi alttari.

Konstantinus Suuri rakennutti alttarin paikalle 300-luvulla basilika-kirkon, joka kuitenkin rappeutui ajan saatossa niin, että 1500-luvulla paavi Julius II rakennutti sen tilalle uuden basilikan. Rakentaminen alkoi 1506, mutta paavin kuoltua Pietarinkirkon suunnittelu joutui eri arkkitehtien kiistakapulaksi. Vuonna 1547 paavi Paavali III nimitti tuolloin jo 72-vuotiaan Michelangelon saattamaan Pietarinkirkon rakennustyöt loppuun. Vielä Michelangelon kuoltua työtä jatkoivat kuitenkin arkkitehdit Giacomo della Porta ja Domenico Fontana.

Michelangelo oli suunnitellut kirkon kreikkalaisen ristin muotoiseksi, mutta paavi Paavali V halusi latinalaisen ristin. Julkisivun suunnitteli Carlo Maderno, ja tämän kuoltua työtä jatkoi Bernini, joka toi renessanssikirkkoon barokin henkäyksen.

"Pietarinkirkon rakentamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 
120 vuotta, 20 paavia ja 10 arkkitehtiä."

Pietarinkirkon rakentamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 120 vuotta, 20 paavia ja 10 arkkitehtiä. Lopulta paavi Urbanus VIII Barberini vihki Pietarinkirkon käyttöön 18. marraskuuta 1626.

Pietarinkirkon mittasuhteet

Pietarinkirkosta tuli kristikunnan suurin kirkko aina vuoteen 1990 saakka, jolloin Norsunluurannikolle nousi vielä suurempi basilika.

Pietarinkirkossa on 11 kappelia ja 45 alttaria. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja korkeus 136,57 metriä kupolin kohdalla, siis suunnilleen sama kuin Kheopsin pyramidin. Pietarinkirkkoon mahtuu kerralla 60 000 ihmistä. Michelangelon suunnittelema kupoli on läpimitaltaan 42,56 metriä, aavistuksen pienempi kuin Pantheonin kupoli (43 m).

Kun Maderno suunnitteli julkisivua, siitä tuli erehdyksessä niin korkea, että se peitti Michelangelon hienon kupolin. Niinpä Bernini sai tehtäväkseen suunnitella kirkon eteen piazzan, joka toisi kupolin uudelleen esille. Bernini jatkoi siis pylväsreunaista avaimenreiän muotoista piazzaansa pitkälle nykyiselle Via della Conciliazionelle. Pylväikön päällä aukiota vartioi 140 pyhimystä esittävää veistosta, jotka ovat edukseen etenkin aamulla nousevaa aurinkoa vasten tai illalla auringonlaskun aikaan.

Pietarinkirkon pääoven yläpuolella on TV:stä tuttu parveke, jolta paavi toivottaa pääsiäissiunauksensa maailmalle. Julkisivun yläpuolella seisoo 13 kuusimetristä patsasta, joista keskimmäinen on Jeesus. Jeesuksen vierellä seisovat Johannes Kastaja ja 11 apostolia. Pietari puuttuu joukosta, mutta alla oleva latinankielinen teksti kertoo hänestä.

Pyhä ovi, Porta Santa,on oikealla ja aina auki kirkon pyhinä vuosina. Muulloin se on muurattu kiinni.

Pietarinkirkon baldakiini eli alttarikatos on pienen kerrostalon kokoinen (noin 30 metriä korkea). Baldakiinin suunnitteli Bernini, ja sen pronssi on peräisin Pantheonin katosta. Lähellä seisoo pronssinen Pyhän Pietarin patsas, jonka isovarvas on kiillottunut hohtavaksi pyhiinvaeltajien suudeltua sitä vuosisatojen saatossa.

Kirkon pääalttari on tehty Nervan forumilta tuodusta marmorista. Pääalttarilla saa saarnata ainoastaan paavi. Alttarin alla sijaitsee Pyhän Pietarin hauta, jonne yleisöä ei päästetä.

Aspiksessa on Berninin suunnittelema pronssinen, norsunluinen, kultainen ja stukkokoristeltu Pyhän Pietarin valtaistuin aurinkoineen ja pyhää henkeä symboloivine kyyhkysineen (siipienväli on 1,75 metriä). Väitetään, että tämän lievästi sanottuna pramean istuimen sisällä olisi puinen tuoli, jota Pietari olisi oikeasti käyttänyt. Ilmeisesti se oli liian vaatimattoman näköinen esille laitettavaksi.

Kiinnostuneiden kannattaa ostaa kirkon yksityiskohtainen opas ja palata yhä uudelleen; tutkittavaa riittää useaksi käyntikerraksi. Myös paavien hautakammioihin ja kirkon kupoliin on mahdollista tutustua.

Arkisin kello viideltä iltapäivällä Pietarinkirkossa pidetään latinankielinen messu.

Muista, että Pietarinkirkkoon ei ole asiaa kovin paljastavissa vaatteissa. Ovella seisovat vartijat ja joudut myös kulkemaan metallinpaljastimien läpi.

Aukioloajat

huhtikuun alusta syyskuun loppuun joka päivä 7 – 19

lokakuun alusta maaliskuun loppuun joka päivä 7 – 18.30

Varaa täältä edullisimmat liput jonojen ohi opastetulle kierrokselle Pietarinkirkkoon!

© Anu Rinkinen

Anu Rinkinen

Anu on runoilija, joka työskentelee kirjallisuuden ja kirjoittamisen parissa myös opettajana, vapaana toimittajana ja suomentajana. Anu on elänyt jo parikymmentä vuotta Italian ja Suomen kulttuurien sekoitteessa. Perheen toinen koti on Sisilian etelärannikolla Gelassa.

Kommentit (2):

arinkinen 24.10.2015 11:08

Kiitos palautteesta, Tuomo! :)

Vastaa
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Tuomo Lindgren 23.10.2015 20:20

Kiitos. Alun pessimistisestä otteesta huolimatta, kirjoituksesi oli mainio ja antoi täydesti sen informaation, mikä blogikirjoituksessa on tarpeen.

Vastaa
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *