Rooma – Gianicolo-kukkula

Gianicolon kukkula on osa Trasteveren kaupunginosaa, mutta se erottuu omana kokonaisuuteenaan korkealla Trasteveren kattojen yllä.

Kukkula on toiminut aikanaan kaupungin luonnollisena suojavallina. Viimeksi sillä käytiin taistelua vuonna 1849 kun Giuseppe Garibaldi joukkoineen ratsasti puolustamaan tasavaltaa. Tuolloin moni nuori taistelija sai surmansa, joukossa myös vain 21-vuotias Italian kansallislaulun kirjoittaja Goffredo Mameli.

Nykyään Gianicolo on suosittu näköalapaikka, ja sen laella on muutama koju, joista voi ostaa paninoja ja jäätelöä. Iltaisin nuoret rakastavaiset ajavat tänne motorinoillaan nauttimaan Rooman iltavalaistuksesta ja toisistaan.

Kukkulalle pääsee nousemaan joko Vatikaanin puolelta tai Trasteveresta. Myös busseja kulkee ylös saakka.

Noustessa Vatikaanin puolelta ensimmäisenä tulee vastaan Faro del Gianicolon majakka, joka oli Argentiinan lahja Rooman kaupungille vuonna 1911.

Kuljettaessa kukkulan laella pitkin Passeggiata del Gianicoloa voi ihailla Rooman keskustaa lintuperspektiivistä. Kun päätä kääntää, näkee kapean pitkulaisen kukkulan toisella puolella toisen, vehreämmän kukkulan, ja sen rinteessä pikkuruisia mökkejä idyllisine puutarhoineen – kuin maaseutua katselisi.

Gianicolon ja Tiber-joen välissä alhaalla kulkee Via della Lungara, jonka varrella ovat Villa Farnesina ja Palazzo Corsini taideaarteineen. Via della Lungara alkaa 1498 rakennetulta Porta Settimianalta, jonka toisella puolella on Trastevere. Via della Lungaralta pääsee pientä katua pitkin Orto Botanicoon, Rooman kasvitieteelliseen puutarhaan.

Orto Botanico

Palazzo Corsinin entinen puutarha on kuulunut vuodesta 1983 Rooman yliopistolle La Sapienzalle, ja toiminut siitä lähtien Rooman kasvitieteellisenä puutarhana.

Osoite: Largo Cristina di Svezia 24

Anita Garibaldin ratsastajapatsas

Hevonen korskuu etukaviot korkealla ilmassa, kun Anita Garibaldi pitelee vastasyntynyttä vauvaansa vasemmalla käsivarrellaan ja oikeassa kädessään hän puristaa pitkäpiippuista revolveria kohti taivasta. Giuseppe Garibaldin brasilialaisen vaimon Anitan pronssinen ratsastajapatsas on Villa Lanten kohdalla tien toisella puolella pienellä aukealla. Anita on patsaansa ansainnut, sillä hän taisteli miehensä rinnalla lukuisissa vapaustaisteluissa Etelä-Amerikassa ja Italiassa.

Patsas kuvaa hetkeä, jolloin Anita pakeni imperialisteja vastasyntyneen esikoispoikansa kanssa Brasiliassa ja piileskeli sen jälkeen neljä päivää sademetsässä. Onneksi Garibaldi löysi heidät, ja kaksi vuotta myöhemmin pari avioitui. Anita seurasi miestään Italiaan ja taisteli tämän rinnalla Gianicololla. He hävisivät paavia tukeville ranskalaisille, ja he joutuivat pakenemaan. Anita odotti parin viidettä lasta, kun heidät saatiin kiinni. Hän kuoli sairauteen pian kiinnioton jälkeen Ravennassa.

Anita eli Ana Maria de Jesus Ribeiro da Silva (1821 – 1849) on ilmeisesti Pariisin Jeanne d’Arcin ohella ainoa nainen, joka on saanut muistomerkikseen ratsastajapatsaan. Patsaan jalustassa on vaikuttava reliefi Anitasta sodassa. Hänet on haudattu muistomerkin alle.

Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsas

Garibaldi (1807 – 1882) oli aikansa tunnetuimpia sotureita ja ehkä ensimmäinen kansainvälinen vallankumoussankari. Italiassa hän on joka tapauksessa kansallissankarin maineessa.

Laajan aukean Piazzale Giuseppe Garibaldin keskellä seisovan suuren patsaan jalustassa lukee: Roma o morte, “Rooma tai kuolema”. Garibaldi kuitenkin selvisi Gianicolon taistelusta hengissä, toisin kuin hänen vaimonsa Anita – vaikka ei onnistunutkaan Rooman valloittamisessa.

Gianicolon häviön jälkeen Garibaldi ehti osallistua vielä moniin seikkailuihin: hän taisteli muun muassa Preussin-Itävallan sodassa ja Sisiliassa, jossa hän julisti itsensä Sisilian diktaattoriksi vuonna 1860.

Garibaldi yritti marssia Roomaan vielä uudelleen vuonna 1862, mutta hallitus ei ollut hänen puolellaan. Hänet vangittiin, mutta vapautettiin pian huonon terveyden vuoksi. Rooman valtaaminen tapahtui kuin tapahtuikin lopulta 20. syyskuuta 1870 ilman Garibaldia, joka kuoli myöhemmin Capreran saarella vuonna 1882.

Ratsastajapatsas on kesympi kuin vaimon Anitan patsas: säyseän oloisen hevosen korvat ovat söpösti höröllä, ja Garibaldi katselee kaihoisasti kohti rohkeaa Anitaansa.

Osoite: Piazzale Giuseppe Garibaldi

Villa Lante

Suomalaisille tieteen- ja taiteentekijöillä on näköala aitiopaikalla: Villa Lante sijaitsee Gianicolon itärinteellä parhaalla paikalla. Renessanssihuvila Villa Lantessa on toiminut vuodesta 1950 Suomen Rooman-instituutti. Suomen valtio osti Villan tuolloin Amos Anderssonin lahjoittamin varoin. Villan on suunnitellut arkkitehti Giulio Romano, ja se valmistui vuonna 1531.

Lante-niminen suku omisti Villan pitkään. Ennen kuin Villa päätyi Suomen valtiolle, sen ehtivät omistaa välissä Pyhän Sydämen luostarin nunnat, jotka vuokrasivat Villaa taiteilijoille ja tutkijoille reilun sadan vuoden ajan. Omistajan vaihtuessa käyttötarkoitus ei siis juuri muuttunut.

Huvilan sisällä on paljon nähtävää, kuten freskoja ja mielenkiintoisia arkkitehtonisia yksityiskohtia, joihin yleisö pääsee tutustumaan arkiaamupäivinä.

Osoite: Passeggiata del Gianicolo 10

 

© Anu Rinkinen

Anu Rinkinen

Anu on runoilija, joka työskentelee kirjallisuuden ja kirjoittamisen parissa myös opettajana, vapaana toimittajana ja suomentajana. Anu on elänyt jo parikymmentä vuotta Italian ja Suomen kulttuurien sekoitteessa. Perheen toinen koti on Sisilian etelärannikolla Gelassa.

Kommentit (0):