Taiteilijoiden Riviera

Rivierana tunnettu Côte d'Azurin alue ulottuu rikkaiden lomaparatiisista Saint Tropezista aina Italian rajalle. Alueella vallitsee leuto välimerellinen ilmasto. Etelää hallitsee meri, pohjoisemmassa Rivieran maisemat aaltoilevat jo Alppien ehdoilla. Vuoret suojaavat Rivieraa vihaiselta mistraalituulelta, ja aurinko paistaa alueella keskimäärin 300 päivänä vuodessa.

Kaikkien aistien maa

Turismi sai otteen alueesta jo vuonna 1864, kun Nizzaan pohjoisesta vedetty rautatie alkoi tuoda alueelle englantilaisia, venäläisiä, italialaisia ja saksalaisia aristokraatteja talvehtimaan.

Vuonna 1936 Ranskassa säädettiin laki, jonka oikeutti kaikki työläiset kesälomaan. Samaan aikaan rannoilla paistattelu tuli muotiin, ja Rivieran rannat alkoivat täyttyä myös kansan syvistä riveistä. Rannikon turistikeskittymiä pääsee nykyäänkin pakoon takamaiden kukkuloilla ja laaksoissa piiloileviin pikkukyliin, jotka ovat osanneet säilyttää autenttisen tunnelmansa.

Niin, se valo, sitä on vaikea kuvailla. On koettava itse, kuinka aurinko leikkii pastellinväristen fasaadien pinnoilla ja värjää vuoret ja horisontin suloisin sävyin. Sinisena siintävät laventelipellot ja oliivipuulehdot suorastaan kutsuvat tarttumaan pensseliin.

Hento Provencen yrttien tuoksu muistuttaa, että nyt ollaan myös tuoksujen luvatulla maalla; lähellä Nizzaa sijaitsevassa Grassen kaupungissa tuoksutaiteenmestarit, nenät, työstävät uusia hajuvesiä.

Ihana valo!

Taiteilijat ovat kautta aikojen matkanneet hakemaan inspiraatiota Ranskan Rivieran kauniista valosta ja asuurinsinisestä rantatunnelmasta. Täällä kohtasivat muinoin niin impressionistit Renoirsta Monet’n kuin Picasson ja Miron kaltaiset modernin taiteen mestarit.

“Kun ymmärsin, että näkisin tämän valon joka aamu, en ollut uskoa onneani!” huudahti taiteilija Henri Matisse päädyttyään asumaan Ranskan Rivieralle. Fauvismin mestari oli tullut Nizzaan talveksi 1916-1917 hoitamaan keuhkoputkentulehdustaan, mutta hän jäikin Etelä-Ranskan lumoihin ja palasi sen jälkeen sinne yhä uudestaan.

Hän ei ole suinkaan ainoa “sinisen rannikon” noituma artisti. Katumaalareiden kirjava fauna odottaa kulkijaa yhä vanhan Nizzan kujilla ja ympäröivissä kylissä.

Lukuisat ympäri maaseutua ripotellut museot puolestaan esittelevät tunnettujen taiteilijoiden tuotantoa ja antavat samalla mahdollisuuden nähdä, kuinka Picasso, Matisse, Monet, Léger, Chagall tai Renoir näkivät maagisen etelän maisemat.

Renoirin talossa

Ranskalainen maalari Auguste Renoir osti vuonna 1907 Les Collettes -tilan Cagnes-sur-Merin kylästä läheltä Nizzaa viettääkseen loppuelämänsä auringossa. Hän oli jo 67 vuotias ja kärsi pahasta reumatismista, joka vei
häneltä pikkuhiljaa kävelykyvyn. Renoir oli jo mestarin maineessa ja hänen taulunsa myivät hyvin, mutta eläkepäivien sijaan hän halusi jatkaa taiteen tekemistä entiseen tahtiin.

Hän maalasi lopulta puisesta pyörätuolistaan käsin, yksinkertaiseen tyyliin sisutetussa ateljeessaan talon toisessa kerroksessa. Hän asui talossa vaimonsa ja lastensa kanssa. Paikalla oli myös joukko palvelijoita, joiden tehtäviin kuului auttaa maalaria liikkumaan ja valmistella pensselit ja kankaat.Tärkein perheen ulkopuolinen henkilö oli Gabrielle Renard, joka oli paitsi lastenhoitaja myös perheen ystävä ja Renoir’n malli. Hänet voi nähdä monissa Renoir’n viimeisen kauden maalauksissa.

Nykyään talo on avoina vierailijoille. Sen seinillä olevissa valokuvissa perhe istuu piknikillä maaseudun idyllissä. Ystävät, palvelijat ja perheenjäsenet elivät aikalaiskuvausten mukaan sulassa sovussa etelän lämmöstä iloiten.

Ja kun katsoo alas Renoir’n puutarhan reunalta, ymmärtää miksi maalari jaksoi olla innostunut  sävyistä ja maisemista elämänsä loppuun saakka. Silmänkantamattomiin oliivipuiden vehreyttä ja puutarhan kukkaloistoa!

Merenrannan krääsäkaupat tuntuvat olevat valovuosien takana, vaikka ranta on vain kahdenkymmenen minuutin kävelyn päässä. Heinäsirkkojen hypnoottisen sirinän keskellä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Eikä täällä sadassa vuodessa ole paljon muuttunutkaan: Renoir’n vuonna 1915 maalaama “La Ferme des Collettes” esittää talon aivan samanlaisena kuin nytkin, vain puiden määrä kivitalon edustalla on vähentynyt.

Huolimatta epämuodostuneista käsistään ja reumatismin tuskistaan Renoir jatkoi maalaamista aivan elämänsä loppuun saakka. Legendan mukaan hän pyysi vielä kuolinvuoteellaan vuonna 1919 kangasta ja pensseliä
maalatakseen ikkunalla olevan kukkapuskan. Ojentaessaan maalausvälineet takaisin sairaanhoitajalle hänen kerrotaan sanoneen: “Luulen että alan ymmärtää jotain”.

Picasson jalanjäljillä

 Eräs Rivieran kuuluisimmista vakiovieraista oli tietenkin Pablo Picasso. Vaikka hän ehti pitkän elämänsä aikana asua monessa paikassa, hänkään ei koskaan kyllästynyt Etelä-Ranskan suloihin.

Riviera taisi olla Picassolle jopa pitempiaikainen muusa kuin hänen lihaa ja verta olevat naisystävänsä.

Rantakaupunki Antibes näki Picasson maalaamassa minotauruksiaan vuonna 1939, silloin vaimonsa Marie-Thèresen kanssa. Seuraavan kerran hän ilmestyi Antibesiin valokuvaajaystävänsä Man Rayn luokse, sillä kertaa
rakastajattarensa Dora Maarin seurassa. Mutta La Joie de Vivre – eli Elämänilo-taulun maalaamisen aikaan vuonna 1946 Picassolla oli jo uusi seuralainen, neljäkymmentä vuotta taiteilijaa nuorempi Françoise Gilot.

Tuolloin Picasso oli saanut oman ateljeensa Antibesin keskiaikaisesta linnasta. Elämänilo-teos huokuu juhlan ja riemun tunnelmaa josta rantakaupunki on ottanut kunnian itselleen. Antibesin vanhassa kaupungissa voi yhä aistia saman huolettoman tunnelman.

Terasseilla sorisee iloinen puhe, katumuusikot virittelevät pillejään ja kaikki ovat, jos eivät nyt aivan lomalla, niin ainakin osittain vapaalla. Tarjoilijan liikkeissä ei ole jälkeäkään pariisilaisia vaivaavasta stressistä. Siestan aikaan ikkunaluukut suljetaan ja aurinko paahtaa liki tyhjiä mukulakivikatuja. Näillä kaduilla Picasso sai poseerata valokuvaajille jo 1940-luvulla, olihan hän kylän oma julkkis.

Picasson ateljeerakennus on nyt muutettu museoksi, jossa voi tutustua muuhunkin taiteilijan tuotantoon ja ihailla pikkuikkunoista aukeavaa näkymää meren selälle.

Mutta muukin Riviera on saanut osansa kubismin mestarin loistosta. Myöhemmin hän muutti asumaan läheiseen Vallauris’n kylään, joka on tunnettu taidekeramiikan kehtona. Siellä hän roomalaiseen kappeliin La Guerre et la Paix eli Sota ja rauha -teoksen. Sitä pidetään hänen viimeisenä vetoomuksenaan rauhan puolesta.

Vuonna 1955 Picasso muutti läheiseen Cannesin kaupunkiin uuden naisystävänsä Jacqueline Roquen kanssa. 46 vuotta nuoremmasta Roquesta tuli pian hänen viimeinen vaimonsa.

Saint-Paul de Vence ja Colombe d’Or’in kulta-aika

Tie kukkulalla sijaitsevaan Saint-Paul de Vencen kylään on mutkainen ja kapea. Sen päässä kohoaa kivinen vanha rakennus, Colombe d’Or nimeltään. Ei tainnut herra Paul Roux arvata, kuinka merkittävän jäljen hän tuli
jättämään kylän historiaan, kun hän perusti vuonna 1920 tämän ravintola-majatalon, josta tuli Rivieraa rakastavien taiteilijoiden yhteinen olohuone.

Colombe d’Or oli aikoinaan kaikkien taiteiden risteämispaikka. Sen kanta-asiakkaisiin kuuluivat muun muassa näyttelijät Yves Montand ja Simone Signoret, joiden häätkin vietettiin ravintolassa, mutta myös filosofi Jean-Paul Sartre, monitaiteilija Jacques Prévert ja tietenkin kaikki alueen maalarit Picassosta Miroon.

Vielä nykyäänkin Colombe d’Or’issa saattaa nähdä tunnetun näyttelijän tai kirjailijan lounastamassa rauhaisalla sisäpihalla Fernard Lègerin mosaiikkiteoksen edessä tai paistattelemassa päivää appelsiinipuun alla.

Ravintolalaskut kuitattiin taideteoksilla

 Ei Paul Roux olisi varmaan ennustanunut sitäkään, mihin arvoon arvaamattomaan nousisivat hänen taiteilijavieraidensa raapustukset. Vieraat kuittasivat usein laskunsa rahan sijaan teoksilla.

Matissen, Braquer’n ja Picasson työt koristavatkin nyt hotellin seiniä. Vieraskirjasta ja seiniltä löytyy viestejä rakastetulle hotellin omistajalle, mutta myös valokuvia, joissa rentoutuneen oloiset vieraat pelaavat petankkia ja parantavat maailmaa. Yläkerranhuoneista aukeaa näkymä yli kukkuloiden, aina kaukana siintävälle merelle asti.

Vuonna 1985 Saint-Paul de Vencessä kuolleen Marc Chagallin hauta löytyy kylän kupeesta. Venäläissyntyinen Chagall rakasti maalata Saint-Paul de Vencen puutarhoita ja asetti piirroksissaan tutut eläinhahmonsa ja rakastavaisensa kylän taivaalle. Chagall ehti tehdä mosaiikkiteoksen kylässä olevaan Fondation Maeght -taidekeskukseeen, jonka koskettavaan syntyhistoriaan hän osallistui.

Chagallin värikkääseen maailmaan pääsee tutustumaan myös Nizzan Chagall-museossa. Samalla reissulla voi käydä tervehtimässä myös Matissea, jonka nimikkomuseossa on esillä läpileikkaus hänen elämäntyöstään.

Taide pitää pintansa

Vaikka kuolleiden mestareiden karma kiehtoo vierailijoita, Saint-Paul de Vence on myös elävien taiteilijoiden kylä. Sitä ympäröivän keskiaikaisen muurin sisällä mutkittelee pikkukatujen labyrintti, josta löytyy galleriaa ja taidekauppaa moneen makuun.

Maalari Nicole Gernez kuuluu kylän nykyiseen taiteilijasukupolveen. Hän istuu galleria-ateljeensa abstraktissa väriloistossa ja katselee ohitse virtaavaa ihmismassaa. Colombe d’Or on hänelle tuttu, sillä hänen nyt edesmennyt aviomiehensä, taidemaalari Fred Witte, kuului sen vakiovieraisiin.

“Hän oli minua 30 vuotta vanhempi, joten hän oli nähnyt Colombe d’Orin kultaiset vuodet. Hän kertoili minulle aina siellä viettämistään juhlista. Oli se ollut aikamoista aikaa… Ennen remonttia hotellin ruokasalin seinät ja katto olivat aivan mustia tupakansavusta”, Gernez kertoo.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, turistit löytäneet pienimmätkin kujat ja tupakan tummentama kattokin puhdistettu, tärkein asia on säilynyt:

Tämä upea, upea valo, Germez huokaa.

Osoitteita:

Fondation Maeght - 06570 Saint-Paul de Vence
Musée Renoir - Chemin des Collettes - 06800 Cagnes-sur-mer
Musée Picasso - Château Grimaldi - 06600 Antibes
Musée national Picasso, La Guerre et La Paix - Place de la libération - 06220 Vallauris
La Chapelle Folon - Place de l'Eglise - 06570 Saint-Paul de Vence
Colombe d'Or - Place du General de Gaulle - 06570 St-Paul de Vence

© Anuliina Savolainen

Lue lisää:

• La fondation Maeght – mestaritaidetta luonnonmukaisesti

Rauhaisa poukama Antibesin tienoilla. © tresorprovence Rivieralla viihtyivät aikoinaan niin impressionistit Renoirsta Monet'n kuin Picasson ja Miron kaltaiset modernin taiteen mestarit. © tresorprovence Saint-Paul de Vencen historia ulottuu Rooman valtaan saakka. © H.Garde Ranskan kapein katu löytyy kertoman mukaan Saint-Paul de Vencesta. © Tripsteri/Anneli Airaksinen Vettä janoiselle keskiajalta periytyvällä lähteellä. © Tripsteri/Anneli Airaksinen Marc Chagall: "Kiitän kohtalon johdatusta siitä että päädyin Välimeren helmaan". Taiteilija vietti koko loppuelämänsä Saint-Paul de Vencen kylässä, missä hänen hautansa sijaitsee. © Tripsteri/Anneli Airaksinen Saint-Paul de Vence: Alla kuuman auringon... © Tripsteri/Anneli Airaksinen Provencen leppeää tunnelmaa. © Tripsteri/Anneli Airaksinen Luova luoja eli Folonin kappeli, joka avasi ovensa vuonna 2008. © Tripsteri/Anneli Airaksinen "Fanny" tuo onnea petankinpelaajille ja kuuluu paikalliseen folkloreen. © Tripsteri/Anneli Airaksinen Provencen tuoksuvainen värikirjo on aina kiehtonut taiteilijoita. © tresorprovence