Prahan linna

Prahan linna (Pražský hrad) on Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä, vaikka se ei päälle päin edes näytä satukirjojen linnalta. Jykevien vallitusten sijaan Hradčany-kukkulan laelta pilkistävät esiin barokin ajan palatsit ja Pyhän Vituksen katedraalin korkealle nouseva torni.

Pettymiseen ei silti ole syytä: Prahan linna on mainio nähtävyys.

Prahan linna on käynyt läpi monta muodonmuutosta sen jälkeen, kun Böömin ensimmäiset kuninkaat, Premyslidit, perustivat paikalle puulinnoituksen 800-luvun lopulla. Prahan linnan nykyinen, uusklassinen ulkoasu on pitkälti Maria Teresian jäljiltä 1770-luvulta. Habsburg-keisarinna kunnosti linnaa innokkaasti mutta vieraili siellä innottomasti – hän ei pitänyt Prahasta eikä tšekeistä.

Viimeinen linnassa asunut keisari oli Ferdinand I Pyhä, joka muutti linnaan Euroopan hulluna vuonna 1848, kun hänet oli potkittu pois Itävallan valtaistuimelta. Tohvelisankari Ferdinandin ei voi sanoa mainittavasti kasvattaneen linnan arvovaltaa. Historioitsija J. P. A. Taylorin mukaan Ferdinandin hallituskautta kuvasi parhaiten keisarin suustaan päästämä tokaisu: “Minä olen keisari ja minä haluan knöödeleitä.”

Vinkit Prahan linnaan

Kuva: Yannick Loriot, Flickr CC
Prahan linna Vltava-joelta päin. Kuva: Yannick Loriot, Flickr CC

Prahan linnassa on valtavasti nähtävää ja kannattaakin etukäteen miettiä, mikä itseä kiinnostaa. Linnan näkemiseen kuluu helposti monta tuntia.

Linnaan pääsee helpoiten raitiovaunuilla 22 ja 23 Prazský hradin pysäkille, josta voi kävellä toiselle linnanpihalle. Muut vaihtoehdot linnaan pääsemiseksi ovat raskas nousu ylös linnan portaita Malostranská-metropysäkiltä tai kävely ylämäkeen Nerudova- ja Ke Hradu -katuja pitkin läpi Mala Stranan eli Prahan Pienenpuolen, mikä on kyllä tunnelmallinen vaihtoehto.

Linnan alueelle pääsee ilmaiseksi, mutta jos haluaa sisälle näyttelyihin pitää ostaa pääsylippu. Linnaan on saatavilla myös perhelippuja.

Lippuja Prahan linnan nähtävyyksiin ja näyttelyihin voi ostaa linnanpihalla sijaitsevasta informaatiopisteestä. Samasta paikasta voi myös vuokrata linnaa esittelevän audio-oppaan.

Linnan alueella on muutama kallis kahvila. Kannattaa tankata itsensä ruualla ennen Linnaan menemistä.

Prahan linnan aukioloajat

Prahan linna on avoinna huhti–lokakuussa 5–00 ja marras–maaliskuussa 6–23. Nähtävyydet ovat auki sesongin mukaan 9–18 tai 9–16.

Prahan linnan ensimmäinen linnanpiha ja vahdinvaihto

Kuva: Roman Boed, Flickr CC
Prahan linnan ensimmäinen linnapiha. Kuva: Roman Boed, Flickr CC

Prahan linnan pihalla tapahtuu vahdinvaihto tasatunnein. Kello 12 on juhlallinen lipunluovutus.

Prahan linnan vartijoiden univormut on suunnitellut Theodor Pistek, joka palkittiin Oscarilla Miloš Formanin Amadeus-elokuvan puvustuksesta.

Prahan linnan vartijoilla on tyylikkäät univormut. Kuva: Roman Boed, Flickr CC
Kuva: Roman Boed, Flickr CC

Lipunluovutuksen kruunaa itseironisen fanfaari, jonka on puolestaan säveltänyt prahalainen rockmuusikko Michal Kocáb.

Vuonna 1614 rakennettu komea Matiaan portti johdattaa toiselle linnanpihalle.

Prahan linnan toinen linnanpiha

Kuva: Roman Boed, Flickr CC
Matiaan porttia vartioivat väkevät patsaat. Kuva: Roman Boed, Flickr CC

Toisen linnan pihan ympärillä ovat Tshekin presidentin työtilat ja kolme näyttelytilaa.

Ensimmäisenä linnanpihalle tultaessa on näyttely Vituksen katedraalin aarteista (erillinen sisäänpääsymaksu, Prahan linnan yleislippu ei kelpaa). Säihkyvä kokoelma esittelee ikivanhoja pyhäinjäännöksiä melkein kaikilta apostoleilta, huikeita ehtoollismaljoja, ristejä ja kullattuja käsiä, joiden sisällä on pyhimysten luita ja muumioituneita sormia.

Linnanpihan vasemmalla sivustalla ovat entiset Keisarin tallit (Císařská konírna), joissa asusti aikoinaan 300 valiohevosta. Nykyisin talleissa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linnan gallerian (Obrazárna) perusti 1600-luvun vaihteessa omalaatuinen keisari Rudolf II, jonka valtava taidekokoelma tosin ryöstettiin lähes tyhjiin 30-vuotisen sodan aikana.

Viimeisen niitin kokoelma sai vuonna 1782, kun keisari Josef II muutti Rudolfin gallerian tykistön kasarmeiksi ja jäljelle jääneistä patsaista ja maalauksista piti päästä eroon. Taide-esineet, joista Rudolf oli maksanut omaisuuksia, huutokaupattiin muutaman kolikon kappalehintaan. Kuninkaan omituisten esineiden kokoelman jämät kipattiin muurin reunalta vallihautaan.

Valtavasta romukasasta tuli prahalaisten lasten ilmainen aarrearkku vuosikymmenien ajaksi.

Jotain Rudolfin taidekokoelmasta jäi sentään jäljelle. Tšekkiläisten barokkitaiteilijoiden lisäksi linnan galleriassa on esillä komea Rubensin maalaus. Rudolfin intohimosta kaikkeen erikoiseen muistuttaa puolestaan Paulus Rogin silmänkääntötemppumaalaus vuodelta 1603. Taulussa Rudolf II ja hänen isänsä sekä isoisänsä näkyvät vuorotellen sen mukaan, miltä sivulta teosta katselee.

Prahan linnan kolmas linnanpiha

Prahan linnan siluetti auringonlaskua vasten.
Prahan linnan siluetti auringonlaskua vasten.

Eniten nähtävää on kolmannella linnanpihalla, jota hallitsee sisilialaispyhimykselle omistettu mahtava Pyhän Vituksen katedraali. Katedraalin julkisivua koristelevat pikkutornit, sillat ja parvekkeet symboloivat Jumalan kaupunkia. Seinissä olevilla pikkupiruilla oli kolme tehtävää. Ne suojelivat kirkkoa pahoilta voimilta ja muistuttivat kirkkokansaa, että uskovaiset jättäisivät kaiken, mikä heissä on pahaa, kirkon ulkopuolelle ja astuisivat puhtaina sisään. Lisäksi pirut toimivat ränneinä, joiden suusta sadevesi valui katolta.

Pyhän Vituksen katedraaliin pääsee kurkistamaan sisälle ilman pääsylippua, mutta lippua tarvitsee, jos haluaa astua peremmälle kirkkoon.

Katedraalin oikealla puolella sojottava 18 metriä korkea obeliski on ensimmäisen maailmansodan muistomerkki. Yhdestä ainoasta graniittikimpaleesta veistetty obeliski saatiin pystytettyä vasta 11 vuotta sodan päättymisen jälkeen, koska kaksi ensimmäistä pylvästä halkesi kuljettamisen aikana – siitäkin huolimatta että paasien tuomiseksi Etelä-Böömistä niitä varten oli teetetty erikoisvalmisteinen junavaunu.

Joku voisi kysyä, sopiiko moderni fallosveistos vanhan linnan pihalle. Sopii: linna on eri vuosisatojen arkkitehtonisten tyylien kavalkadi tuhannen vuoden ajalta, joten kyllä joukkoon kuuluu yksi 1900-luvun tuotoskin. Mitäköhän 2000-luku tuo tullessaan?

Kolmannella linnanpihalla sijaitsee myös vanha kuninkaanlinna.

Vanha kuninkaanlinna

Prahan linnan perustamisesta asti Böömin kuninkaat pitivät hoviaan Vanhassa kuninkaanlinnassa (Starý Královský palác). Sen komein nähtävyys on Vladislauksen sali (Vladislavský sál), jossa on pidetty turnajaisia – sisällä! Ritarit tepastelivat saliin haarniskat kolisten ratsujensa selässä vasemman päädyn leveitä ja loivia “ratsastajien portaita” pitkin. Oi niitä aikoja.

Vladislauksen sali on myöhäisen goottilaisen arkkitehtuurin mestariteos. Sen kattoholvaus kaartuu tähdenmuotoiseksi kukkakuvioksi. Eräskin Vladislauksen salista lumoutunut aikalainen kirjasi kronikkaansa: ”Koko Euroopassa ei ole toista sellaista rakennusta, yhtä pitkää, leveää ja korkeaa ja silti ilman tukipylväitä.”

Vladislauksen salin oikealta laidalta pääsee Ludvigin siipeen. Sen perimmäisessä huoneessa sijaitsi käskynhaltijan toimisto, jossa tapahtui Prahan toinen defenestraatio eli ”ikkunasta ulosheittäminen” vuonna 1618 (lue lisää defenestraatiosta teoksesta Mondo Matkaopas Praha).

Raivostuneet protestantit heittivät kaksi katolista käskynhaltijaa ja heidän kirjurinsa ulos huoneen vasemmanpuoleisista ikkunoista. Aikalaistodistuksen mukaan käskynhaltijat tarrautuivat epätoivoisesti parkuen kiinni kapeaan ikkunalautaan, mutta miesten sormia hakattiin, kunnes heidän oli päästettävä irti. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kolme selvisivät pikkunaarmuilla 15 metrin pudotuksesta ja pakenivat luotisuihkussa läheiseen Lobkowiczin palatsiin.

Kuninkaanlinnan muista huoneista yleisölle ovat avoimia muutama niukasti kalustettu sali, linnan kappeli ja valtiopäivähuone, jossa pidettiin keskiajalla korkeinta oikeutta ja Habsburg-hallitsijat tapasivat tšekkialamaisiaan silloin harvoin kun katsoivat siihen olevan aihetta.

Prahan linnan tarina

Elämästä Prahan linnassa kertova huikea näyttely (Príbeh phrazskeho hradu) sijaitsee Kuninkaanlinnan keskiaikaisissa kellareissa. Tietoa on valtavasti, joten kaikkea ei kannata orjallisesti lukea, vaan kuljeskella ympäriinsä ja pysähtyä itseä kiinnostavien teemaosioiden äärelle.

Hautajaisosastolla kerrotaan esimerkiksi kuinka pakanatavat kukoistivat vielä varhaisella keskiajalla – haudattujen päälle kasattiin kiviä, jotteivät vainajat nousisi kuolleista.

Ruokatapojen osastolla esitellään puolestaan vuonna 1587 vietettyjä tšekkiaatelisen häitä, jotka kestivät kolme päivää. Pöytään kannettiin 36 hirveä, 49 saksanhirveä, 1290 jänistä, 5800 karppia, 11 560 räkättirastasta, 24 000 litraa olutta ja 16 800 litraa viiniä. Juhlavieraiden määrää ei tiedetä.

Nähtävillä ovat myös kypärä ja rautapaita, joiden uskotaan kuuluneen tšekkien suojeluspyhimykselle Venceslaus Pyhälle.

Pyhän Yrjön basilika

Kolmannella linnanpihalla sijaitsee myös Pyhän Yrjön basilika (Bazilika sv. Jiří). Barokkinen julkisivu kätkee sisäänsä vuonna 920 valmistuneen basilikan, joka on ehtaa romaanista tyyliä paksuine seinineen ja kapeine ikkunoineen. Basilikassa sijaitseva Pyhän Birgitan patsas on kuvattu pitkälle edenneessä mädäntymistilassa, vatsa matoja kihisten.

Basilikan vieressä on 900-luvulla perustettu Pyhän Yrjön benediktiininunnien luostari (Kláster sv Jiri), jossa esitellään 1800-luvun böömiläistaidetta.

Prahan linnan Ruutitorni (Prašná vêž)

Rudolfin ajan alkemistit työskentelivät Ruutitornissa. Kuningas tarjosi heille parhaat mahdolliset tislauslaitteet, sulatusastiat ja muut alkemistien välineet mitä rahalla sai, mutta kultaa kukaan ei onnistunut taikomaan. Muutaman mainion lemmenjuoman ja ulostuslääkkeen alkemistit onnistuivat sentään valmistamaan.

Tornissa on näyttely palatsin vartiokaartista.

Kultakuja (Zlatá ulička)

Prahan linnan yli kolme metriä leveän muurin kyljessä on kapoinen Kultakuja värikkäine pikkumökkeineen. Kultakuja rakennettiin Rudolf II:n aikana linnan piikojen, vartiomiesten ja kultaseppien asuinpaikaksi. 1900-luvun vaihteessa söpöstä alueesta tuli taiteilijoiden suosima asuinpaikka, jossa Kafkakin piti muutaman kuukauden ajan majaa numerossa 22.

Runoilija Jaroslav Seifert – ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut tšekki – asui numerossa 6 ennen toista maailmansotaa.

Kultakujalla asui myös kuuluisa selvänäkijä Madame de Thèbes, joka ennusti natsien häviävän toisen maailmansodan. Sitä hän ei tosin osannut nähdä ennalta, että ennustus vaatisi hänen henkensä raivostuneiden saksalaisten käsissä.

Useita kujan rakennuksia on entistetty näyttämään siltä, miten niissä asuttiin ennen vanhaan. Yksi taloista on sisustettu vanhaksi tavernaksi, toinen kultasepän verstaaksi ja kolmas ompelijattaren asunnoksi. Kafkan asuttamassa talossa toimii pieni kirjakauppa.

Talojen vieressä kulkevan muurin sisällä on myynnissä kopioita ritarien aseista ja haarniskoista.

Kujalle on pääsymaksu, joka sisältyy Prahan linnan yleislippuun

Dalibornin torni (Daliborka)

Kultakujan loppupäässä on julman näköinen Dalibornin torni, joka rakennettiin 1400-luvun lopulla aatelisten vankilaksi. Torni on saanut nimensä ensimmäiseltä vangiltaan, nuorena kuolemaantuomitulta ritari Dalibornilta. Legendan (josta Smetana sävelsi kuuluisan oopperan) mukaan Daliborn tuomittiin kuolemaan, koska hän puolusti maalaisia tyrannimaista aatelista vastaan. Vankeutensa aikana Daliborn oppi soittamaan viulua niin kauniisti, että kansanjoukot kerääntyivät tornin äärelle kuuntelemaan.

Todellisuus oli makaaberimpi. Daliborn johti kapinaa, jossa maalaiset vaativat oikeutta oluenpanemiseen, ja tuli samalla surmanneeksi maanomistajan. Murhan tunnustus puristettiin ritarista ulos piinapenkissä, jota tšekit kutsuivat “vinguttajaksi”; sama sana tarkoitti myös vanhaa viulumaista kielisoitinta. Kun piinapenkissä kidutetun Dalibornin tuskanhuudot kiirivät linnan ympäristössä, prahalaiset nyökkäilivät tietäväisesti ja sanoivat toisilleen: “Siellä se Daliborn vinguttaa viuluaan.”

Vankilana torni toimi todennäköisesti niin kuin keskiaikaiset tyrmät yleensä: vanki laskettiin keskikerrokseen viimeisen ateriansa – vesikannun ja leivänpalan – kanssa. Vanki heitti nälkään kuolleen edeltäjänsä ruumiin lattiassa olevasta reiästä alempaan kerrokseen, ja seuraava vanki tyrkkäisi vuorollaan hänet samaa tietä.

Kuninkaallinen puutarha

Prahan linnan kuninkaallisen puutarhan (Královská zahrada) kasvihuoneissa kasvatettiin Ferdinand I:n aikana viikunoita, sitruunoita ja appelsiineja kuninkaan herkuksi. Puutarhassa viljeltiin myös ensimmäisenä Euroopassa tulppaaneja, jotka olivat lahja Turkin sulttaanilta. Hollantiin kukat löysivät tiensä vasta Prahan jälkeen.

Kun kulkee puutarhan läpi Prašný most -kadulta kohti kesäpalatsia, näkee oikealla pitkän, komeasti koristellun renessanssirakennuksen. Nimensä, Mičovha, mukaisesti se oli palloiluhalli. Historia ei kerro kuinka monta kertaa pallot rikkoivat rakennuksen suuret ikkunat. Palloiluhallissa on joskus näyttelyitä, suurimman osa ajasta se on kiinni yleisöltä.

Rauhallisesta puistosta on hienot näkymät Prahan linnaan ja linnan keskeltä kohoavaan Vituksen katedraaliin.

Linnaa ympäröi metsäinen vallihauta. Siellä asusti 1700-luvun puolivälissä saksanhirviä, joita metsästyshullut Habsburg-hallitsijat ampuivat linnan muurilta.

Puistossa on renessanssityylinen Kuninkaallinen kesäpalatsi (Královský letohrádek), jota myös Belvederiksi kutsutaan. Ferdinand I rakennutti palatsin kuningattarelleen Anna Jagellonicalle, joka ei kuitenkaan koskaan nähnyt palatsia valmiina. Kuninkaan sanotaan rakastaneen vaimonsa kuoliaaksi: Anna kuoli synnyttäessään kuninkaalle heidän viidettätoista lastaan.

Kesäpalatsi oli Prahan ensimmäisiä renessanssirakennuksia. Sirojen arkadien koristaman palatsin kauneuden ymmärtää parhaiten, kun ajattelee kuinka se nousi mäen päälle kepeänä, sulavalinjaisena ja ilmavana vastakohtana keskiajan raskaalle ja synkälle arkkitehtuurille. Palatsin edessä oleva Laulava suihkulähde on vuodelta 1562. Sen pitäisi kuulla soivan, jos painaa korvansa pronssisen altaan reunaa vasten. Sopii yrittää.

Kesäpuutarha on avoinna 1.4.–31.10. 10–18. Kuninkaallinen kesäpalatsi on suljettu yleisöltä.

Hotellivinkki: Lyhyen kävelyn päässä Prahan linnalta on rauhaisalla alueella viihtyisä, keskihintainen Questenberk Hotel.

Lue lisää Prahan nähtävyyksistä.

Antti Helin

Matkailutoimittaja, joka tunnetaan parhaiten Suomen epävirallisena Thaimaan-matkailun maskottina. Mutta aivan ensimmäisen opaskirjansa hän kirjoitti Prahasta, ja nyt Antin ja Euroopan maagisimman kaupungin yhteinen taival jatkuu Tripsterin kautta.