Ohjeet kiinalaisiin ravintoloihin

Kansankuppiloissa tarjoilijaa huudetaan pöytään isoon ääneen pöytään (niihao!). Tarjoilijat eivät katsele asiakkaita, he kuuntelevat. Jos tarjoilija näyttää panikoituvan siitä, että olet ulkomaalainen, hymyile ja tilaa toistellen, niin tilanne rauhoittuu.

Ruokalistat ovat jo usein englanniksi ja/tai valokuvin. Voit myös kulkea ympäri ravintolaa tarjoilijan kanssa ja osoittaa muiden pöydistä, mitä haluat syödä. Se ei ole epäkohteliasta, ellei paikka ole erityisen fiini.

Kiinassa ruokalajeja tilataan yhtä monta tai yksi enemmän kuin on syöjiä. Ne tulevat yksitellen keittiöstä pöydän keskelle, josta niitä sitten jokainen napsii lautaselleen joko annoslusikoilla tai syömäpuikoillaan. Ruokalajit siis jaetaan, ja se on ihanaa. Illallisella voi maistaa vaikka kuinka paljon eri makuja, eikä synny annoskateutta.

Riisi pitää tilata erikseen. Moni kiinalainen ei syö illallisella riisiä, koska ei tahdo täyttää ravintolan herkkujen äärellä vatsaansa riisillä.

Kiinalaiset eivät juo mielellään kylmää, varsinkaan kylmää vettä. Muista siis tarkistaa, että olutpullosi on tarpeeksi kylmä ennen kuin tarjoilija avaa sen. Tarjoilijat tuovat pullot pöytään avaamattomina.

Monet länsimaalaiset juovat vain pullovettä ravintoloissa, toiset – kuten minä – juovat tavallistakin vettä ongelmitta. Sen pitäisi ravintoloissa olla puhdistettua tai keitettyä, suoraan hanasta eivät juo paikallisetkaan.

Tarkista lasku rauhassa, se on Kiinassa viisaan asiakkaan merkki. Kiinalaiset eivät jätä juomarahaa oikeastaan koskaan. Minä tippaan erityisen hyvästä palvelusta, mutta sitä Kiinassa harvemmin saa.

Kun palvelu tuntuu tylyltä tai huolimattomalta, ajattele näin: Tarjoilijan työtä ei Kiinassa arvosteta, joten tarjoilijoiksi päätyvät maaseudulta muuttaneet, harvoin ravintoloissa syöneet ihmiset. Monet tarjoilijat pelkäävät ulkomaalaisia, koska eivät ymmärrä näitä. Tyhjiä lautasia ja pulloja ei yleensä pyytämättä kerätä pöydästä kesken ruokailun, koska kiinalaiset asiakkaat haluavat muidenkin näkevän kuinka valtavasti he ovat käyttäneet rahaa ruokaan ja juomaan.

Copyright: Mari Manninen

Mari Manninen

Asun Pekingissä, jonka kiinalaista menoa useimmiten rakastan. Välillä pinna tosin palaa. Olen 44-vuotias, ja puolet iästäni olen ollut toimittaja, enimmäkseen Suomessa, mutta aina välillä maailmalla.

Kommentit (0):

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *