Onko tämä sinulle tarpeeksi aitoa?

Kaikki suomalaiset vieraani Pekingissä haluavat nähdä aitoa kiinalaista elämää. Vien heidät siis hutongeihin, kujille joiden varrella on matalia taloja. Kesäisin naapuruston miehet istuvat jakkaroilla, juopuvat baijiusta ja lyövät korttia puun alla. Pyykit kuivuvat kujan yli.

Sellaisten varrella kaikki pekingiläiset aikanaan asuivat ja moni asuu yhäkin, vaikka hutongeja on murto-osa entisestään. Kaikki aito katoaa Pekingistä, huokailevat turistit.

Minäkin huokailen, vaikken tiedä, mitä se aito on. Jotakin perinteistä ja nostagista, mutta mitä? Näitä vanhojen kujien varsille viime vuosina ja vuosikymmeniä rakennettuja harmaita taloja? Harvoja ikivanhoja rakennuksia, joiden kauniit koristeet ja sisäpihat ovat säilyneet? Vai tarkoittaako aito kumminkin naapuruston tiivistä elämää kujilla? Vai ehkä sittenkin tämän päivän arkea pilvenpiirtäjineen ja leveine katuineen ja ruuhkineen?

Kiinalaisten käsitys aitoudesta on erilainen. Aitoa on vaikkapa hutong, joka on rakennettu edellisvuonna näyttämään samalta kuin fiini ja rikas hutong näytti vuosisata sitten. Tai sen viritetyltä mielikuvalta. Länsimaalaisesta paikka vaikuttaa turistiselta elämyspuistolta.

Monet kiinalaiset nähtävyydet ovat muuttuneet melkoisiksi disneylandeiksi. Yunnanin maakunnan kuuluisan Lijiangin kauniin vanhan kaupungin rakennukset on kyllä suojeltu, mutta niiden sisällä myydään rihkamaa ja poppi raikaa värivalojen välkkeessä.

Kiinalaista turistibisnestä länsimaalaisten huokailu ei hetkauta. Suurin osa Kiinan turisteista on kotimaanmatkailijoita.

Kiinalaisten on puolestaa vaikea tajuta, miksi länsimaalainen haluaa ottaa kuvia harvahampaisesta vanhuksesta paikatussa maopuvussa irvistelevän kivitalon edessä. Kuvahan on suorastaan Kiinalle häpeäksi.

Pekingissä äänekkäin hutongien suojelijaryhmä ovat kaupungin ulkomaalaiset. Hutongien asukkaista luultavasti suurin osa odottaa, että asunnot revittäisiin ja he pääsisivät muuttamaan hienoon kerrostaloon. He ovat kyllästyneet käymään kujien julkisissa vessoissa ja suhkussa. Kuka haluaa talvella palella ja kesällä paistua ränsistyneessä asunnossaan?

Maksoin paljon, että pääsin Etelä-Kiinan miao-vähemmistön kylään asumaan pariksi yöksi. Sain olla ihan oikeiden kyläläisten kanssa tekemässä ruokaa, keräämässä teetä ja hoilaamassa juomalauluja. Nukuin tavallisessa talossa tavallisessa sängyssä.

Toki sain oppaalta yöksi takuupuhtaan makuupussin ja vessareissulle paperia. Aamupalaksi hän oli rahdannut kaupungista paahtoleipää ja kahvia, illaksi hän kylmetti olutta.

Opas tiesi kokemuksesta, missä kulkee turistin aitouden kestämisraja.

Copyright: Mari Manninen

Mari Manninen

Asuin Pekingissä 2013-2016, jolloin tein näitä sivuja.

Kommentit:

Meri / Syö Matkusta Rakasta 04.03.2016 14:14

Niin hyvä kirjoitus! Puoli vuotta Shanghaissa, ja en jaksa edes laskea kuinka monta kertaa mulle sanottiin, että eihän Shanghai edes ole sitä aitoa Kiinaa. Voi jumaliste, no mikä sitten on? Sen aidompaa nykypäivän Kiinaa et löydäkään. Me kuvittelemme, että se aito Kiina on juurikin noita hutongeja ja punaisia vanhoja rakennuksia. Kiinalaisille se aitous on jotain vähän muuta. :)

Vastaa
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Mari Manninen 05.03.2016 12:32

Kiitos! Kiinassa on niin monta erilaista aitoutta. Ja mikähän on aitoa Suomessa? Ehkä se on ABC:n kahvila. :D

Vastaa
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *