Päiviä Pariisin historiasta 1998-2015

2005 “Autonpolttolähiökriisi”. Konservatiivinen hallitus julistaa marraskuussa maahan hätätilan. Köyhälistölähiöissä syttynyt syrjäytyneen nuorison kapinaliike ei ota laantuakseen. Kipinä on syttynyt kahden nuoren kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, mutta varsinainen tuli lähtee leviämään, kun maan sisäministeri Nicolas Sarkozy sanoo, että roskasakin asuttamat kurjalistolähiöt tulisi puhdistaa painepesureiden avulla. Urbaanikapinan tulokset: 10 000 poltettua autoa, 300 poltettua rakennusta, 217 loukkaantunutta poliisia ja 4700 pidätettyä. Sosiaalighettojen kapinoinnin lasku on 200 miljoonaa euroa. Hätätila kestää kolme kuukautta.

2006 Nuoriso kapinoi työlakiuudistusta vastaan. Pääministeri Dominique de Villepin de Goulezeau lanseeraa kabinettinsa hämärissä maalis-huhtikuussa työlakiuudistuksen, jonka tarkoitus on vähentää maata jäytävää nuorisotyöttömyyttä. Uusi työsopimus, CPE, mahdollistaa nuoren työntekijän irtisanomisen ilman perusteluja ja pidentää koeajan kahteen vuoteen. Työehtoja heikentävä reformi saa ranskalaiset takajaloilleen. Pariisissa karnevaalinomaiset miljoonamielenosoitukset seuraavat toisiaan. Hallitus joutuu perääntymään häntä koipien välissä, ja CPE poistetaan päiväjärjestyksestä.

2006 Museo alkuperäiskansojen kunniaksi. Alkuperäiskansojen taide saa oman pyhäkkönsä, kun Eiffel-tornin kupeessa sijaitseva Quai Branlyn museo avaa ovensa kesäkuussa yleisölle. Arkkitehti Jean Nouvelin suunnitteleman futuristisen rakennuskokonaisuuden erikoisuus on viherkasvien muodostama sammaleinen ulkoseinä. Museolla on hallussaan kaikkiaan 300 000 esineen kokoelma. Branlyn museo syntyi presidentti Chiracin aloitteesta. Ranskan presidenteillä on ollut tapana jättää jälkeensä loisteliaita kulttuurilaitoksia – tänä päivänä kun olisi hassua rakennella linnoja.

2007 Viihteellisen presidenttipelin aika alkaa. 22. huhtikuuta, presidentinvaalien toiselle kierrokselle valitaan ensimmäistä kertaa naispuolinen ehdokas, sosialistien Ségolène Royal. ”Uuskonservatiivinen” Nicolas Sarkozy kuitenkin päihittää Ségolènen. Nicolas Sarkozy on Ranskan ensimmäinen maailmansotien jälkeen (vuonna 1955) syntynyt presidentti. Hänen myötään politiikan henkilöistyminen ja viihteellistyminen, ranskaksi “pipolisation”, alkaa kohuttaa ranskalaisia. Perheidylliään jenkkityylisesti vaaliaseena käyttäneen Sarkozyn ero Cécilia-vaimostaan vain kolme kuukautta virkaan astumisen jälkeen sekä uusi suhde julkkilaulajatar Carla Bruniin, sittemmin Bruni-Sarkozyyn herättävät päivittelyä, samoin kuin presidentin peittelemätön rakkaus rahaan ja tosirikkaista koostuva ystäväpiiri.

2009 Suur-Pariisi häämöttää. Valtiaiden halu rakennuttaa itselleen nimikkorakennuksia saa uudet ulottuvuudet Nicolas Sarkozyn valtakaudella. Tämä ei aio tyytyä mihinkään tönöön: koko Pariisi on oleva hänen jälkeensä suuri. 29. huhtikuuta presidentti paljastaa Suur-Pariisi- eli Grand Paris -suunnitelmat, joihin kuuluu muun muassa paikallisjunaverkoston uusiminen ja siistiminen, uusien liikekortteleiden rakennuttaminen ja lopulta Pariisin laajentaminen aina Le Havren merenrantasatamaan asti. Budjetti: 35 miljardia euroa.

2011 DSK:n seksikohu. Kohu iskee Ranskaan Atlantin toiselta puolelta: Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja Dominique Strauss-Kahn, tunnettu myös eräänä Ranskan sosialistipuolueen johtohahmoista, on pidätetty huonesiivoojan raiskausyrityksestä New Yorkissa. DSK välttää lopulta vankilan, mutta kansainvälisessä jättiskandaalissa miehen maine tahrautuu. Samalla vahvistuu ranskalaisten machomaine maailmalla: kotimaassaan DSK:n kaltaisten patologisten “hurmureiden” touhuja on tähän asti katsottu läpi sormien.

2012 Hollanden haasteellinen valtakausi. Moi, président de la République… Pompööseillä vaalilupauksilla normaalista presidenttiyydestään vallan kahvaan päässyt pitkän linjan sosialistipoliitikko François Hollande aloittaa kautensa epäsuotuisissa merkeissä. EU nipottaa julkisen velan määrästä ja vaatii kuria, kansalaiset vastustavat uudistuksia, hallitukset vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Lisäksi julkitullut romanssi näyttelijättäreen saattaa presidentin naurettavaan valoon ja toimittaja-avovaimo ottaa hatkat. Vuonna 2014 ex-avovaimo julkaisee myrkylliset paljastusmuistelmat vuosistaan Elysée-palatsissa.

2014 Pariisi saa ensimmäisen naispuolisen pormestarinsa, kun espanjalaissyntyinen sosialisti Anne Hidalgo valitaan tiukan vaalikampanjan jälkeen tähän Pariisin korkeimpaan virkaan.

2015 Je suis Charlie -iskulause leviää ympäri maailman, kun terrori-iskussa Charlie Hebdo-satiirilehteen kuolee 12 henkeä. Seuraa takaa-ajo, jonka lopuksi islamilaisiin ääriryhmittymiin kuuluvat kolme terroristia ottavat useampia panttivankkeja kahdessa erillisessä panttivankidraamassa, joissa kuolee terroristien lisäksi neljä panttivankia. Traagisia tapahtumia seuraa Républiquen aukiolta lähtevä jättimielenosoitus, johon osallistuu pelkästään Pariisissa arvioiden mukaan ainakin puolitoista miljoonaa henkeä.

© Anneli Airaksinen ja Anuliina Savolainen