Taskuvarkaiden juonet

Katalat ovat keinot pariisilaisilla taskuvarkailla. Muikeva ohikulkija tarjoutuu puhdistamaan takinselkämyksessäsi olevan linnunkakan – tietysti keksityn sellaisen – ja putsaa sinut samalla omaisuudestasi. Kadulla kiehtovasti kimalteleva kultasormus, joka ”löytyy” uhrin edestä, on sekin hyväksi havaittu keino kiinnittää huomio muualle käsilaukusta. Sormusta ei  ystävällisistä pyynnöistä huolimatta kannata ryhtyä koettelemaan.

Katukahviloissa on paras varoa kierteleviä lehdenmyyjiä. Kun pahaa-aavistamaton uhri tutkailee pöydälle levitettyä lehteä, lompakko saattaa kadota sutjakkaasti parempiin taskuihin…

Tungoksessa, oli kyse sitten ruuhkametrosta tai alennusmyynnistä, on paras pitää repusta tai käsilaukusta visusti kiinni. Ja käsi  lompakon turvaksi, mikäli joku kampittaa (muka vahingossa) metron ihmisvilinässä. Kännykkään ei kannata puhua missä tahansa, sillä puhelin saatetaan siepata kadulla vaikka kädestä.

Jotkut pikkuvorot ovat päätyneet myös järjestäytyneen rikollisuuden palvelukseen. Taskuvarkauksiin erikoistuneet rikollisliigat toimivat alueilla, joilla liikkuu äveriäitä turisteja. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi loistohotellit, lentokentät ja luksusravintolat. Olitpa missä tahansa, lasia ei kannata jättää vartioimatta ja tuntemattoman drinkkiseuran suhteen kannattaa olla varuillaan.

Myös kirpputoreilla kiertelevät kanssaihmiset on havaittu kiinnostavaksi riistaksi. Tungosta riittää, ja potentiaalisten uhrien huomio on kiinnittynyt  myyntikojuihin. Varkaat saattavat olla täällä kuten muualla myös keskenkaskuisia lapsukaisia.

Hysteerisen pelokkaaksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä: matkustaminen esimerkiksi Pariisin metrossa on tilastollisesti selvästi turvallisempaa kuin monen muun miljoonakaupungin maanalaisessa !

© Anneli Airaksinen

Anneli Airaksinen

Anneli Airaksinen on Pariisissa pitkään asunut toimittaja ja valokuvaaja, tieteen yleistajuistaja. Osa-aikaluova.

Kommentit (0):