Lissabon – Prazeresin hautausmaa

Onko hautausmailla vierailu turistimielessä epäilyttävää touhua? Epäilyksiä hälvensi eräs taksikuski, joka ilahtui kuullessaan, että kohde oli Prazeresin hautausmaa. Mies kertoi asuvansa sen lähellä ja käyvänsä aamuisin siellä kävelyllä.

Prazeresin hautausmaa rakennettiin 1800-luvulla. Se rakennettiin tositarpeeseen: maassa riehui tuolloin kolera. Hautausmaa edustaa romantiikan arkkitehtuuria.

Kauniita ja karmivia hautakammioita

Hautausmaan tunnelma on levollinen. Kissat loikoilevat hautakammioiden varjoissa. Hautausmaan toiselta laidalta aukeaa mahtava näköala yli kaupungin ja Tejo-joen. Jättimäinen Jeesusta esittävä Cristo Rei -patsas ja 24 de Abril -siltakin näkyvät komeasti.

Onko hautausmaalla turistimielessä vierailu epäilyttävää touhua?

Katolilaiseen tapaan edesmenneet majoitetaan pieniin – ja välillä pienen yksiönkin kokoisiin – hautakammioihin. Kammioihin näkee sisälle: niiden ovissa on tavallisesti lasi-ikkunat. Joidenkin pitsiverhot ovat ajan saatossa hapertuneet riekaleiksi ja laseissakin on halkeamia…

Arkut ovat kammion seinustalla ja joskus niiden välissä on tuoli. Takaseinällä puolestaan on usein pieni pöytä tekokukkineen ja pyhimyksenkuvineen. Vainajien kuviakin on esillä. Joissakin kammioissa ei ole käyty vuosikausiin, pöly on peittänyt arkut ja ristit.

Fernando Pessoan entinen viimeinen leposija

Näköalapaikan lähistöllä on hautausmaan kenties kuuluisin hautakammio. Siellä lepäsivät vuonna 1935 kuollut runoilija Fernando Pessoa ja hänen isoäitinsä, Dona Dionísia Seabra Pessoa.

Hautakammiota tulevat katselemaan etenkin nobelisti José Saramagon Ricardo Reisin viimeinen vuosi -romaanin lukeneet. Siinä muun muassa kuvaillaan, miten Pessoa karkailee pahasisuisen isoäitinsä katseen alta kaupungille hiljattain kuolemansa jälkeen…

Pian romaanin ilmestymisen jälkeen Pessoan jäänteet siirrettiin Mosteiro dos Jerónimosiin.

Muita kansainvälisesti tunnettuja henkilöitä hautausmaalla ei juuri ole. Siksi siellä ei käy hurjia vierailijamääriä, ja syntyjä syviä saa pohdiskella siellä kävellessään usein omissa oloissaan.

Ei sisäänpääsymaksua. Paikalle pääsee keltaisella ratikalla, mutta ne ovat usein ääriään myöten täynnä. Kävellen matka on pitkä, joten kannattaa harkita taksiin satsaamista.

Osoite: Praça São João Bosco
Raitiovaunu: 28
Avoinna: Ma-su 9-17 (talvella), 9-18 (kesällä)

 

©Anna Pöysä

Anna Pöysä

Lissabonissa yli 10 vuotta asunut vapaa toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja Mondo Lissabon -matkaoppaan kirjoittaja.

Kommentit (0):