Portland-Seattle-Vancouver
Millaista on siellä, missä länsi loppuu? Missä laskevan auringon alla ei ole enää mitään, vaan kultainen valo vajoaa suoraan Tyyneen valtamereen? Vaikka Seattle, Portland ja Vancouver ovat maailman laidalla, ne tuntuvat pohjoismaalaiselle yllättävän tutuilta. Täältä olen löytänyt ihmisiä, jotka rakastavat kahvia, kalaruokia ja kesäfestivaaleja eivätkä avaudu ensi näkemällä. Metsuriseksuaaleja hipstereitä, jotka pukeutuvat flanellipaitoihin ja kantavat mukanaan pientä kirvestä. Liberaaleja mielipiteitä, kiireisiä kirjastoja, suojateitä jotka on maalattu sateenkaaren värein, nudistirantoja, pyöräilijöitä ja pohjoismaista designia.
Kenties tärkein on luonto. Seattlen ympärillä mäenlakia peittävät suuret douglaskuuset ja koivut, ja molemmissa horisonteissa siintävät lumiset vuoret. Vettä on kaikkialla: valtameri, järviä, vesiputouksia jotka ryöppyävät jyrkänteiltä.
Olen asunut Seattlessa miltei kaksi vuotta ja edelleen hämmästelen, miten siitä tuli kotikaupunkini. (Miehen takia, tietysti.) Tuskin olin koskaan suonut sille Frasieria pidempää ajatusta, mutta nyt katselen keittiön ikkunasta Space Needle -tornia, osaan puhua Seahawksien edellisestä pelistä ja odotan, että takapihan magnoliapuu puhkeaa kukkaan. Jos täältä joskus lähden, ilman itkua se ei käy.
“Kenties tärkein on luonto. Seattlen ympärillä mäenlakia peittävät suuret douglaskuuset ja koivut, ja molemmissa horisonteissa siintävät lumiset vuoret.”
Seattle on yhdistelmä suuryrityksiä, reippailijoita, hippihenkeä ja vasemmistolaista politiikkaa. Kaupunki leviää seitsemälle kukkulalle ja naapurustoihin, jossa on jokaisessa oma henkensä. Seattlen kuuluisan kahvin (muunkin kuin Starubucksin) lisäksi paikalliset rakastavat IPA-olutta, jalkapalloa, koiria sekä kannabista, joka laillistettiin Washingtonin osavaltiossa joulukuussa 2012. Kaupunki tunnetaan musiikistaan: etenkin grungesta ja punkista, myöhemmin räpistä.
Muutaman korttelin päässä keittiömme ikkunasta jylisee valtatie 1-5, suorin tie Kanadasta Meksikoon. Jos valitsee suunnaksi etelän, päätyy Oregoniin ja sen suurimpaan kaupunkiin Portlandiin, jossa ”unelma 90-luvusta elää yhä”. Niin elää myös lähiruoka, feminismi, julkinen liikenne, kirpputorit ja yleinen tiedostaminen. Vanhat tiilirakennukset paloportaineen muistuttavat New Yorkista. Kun kiipeää mäkeä ylös, tulee suureen puistoon, jossa pääsee ilmaiseksi ihailemaan Portlandin kuuluisia ruusutarhoja.
Portlandista kannattaa ajaa Tyynenmeren rannikolle tuulisiin pikkukaupunkeihin, hiekkadyynien ja leijasurffarien luo. Jos jatkaa rannikkoa myöten edelleen pohjoiseen, pääsee Olympian niemimaalle, jonka keskiosaa peittävät valtava sademetsä. Täällä sijaitsee Yhdysvaltain sateisin kaupunki Forks, jossa kuvattiin Twilight-elokuvat, ja merituulen pieksämä Quileute-intiaanien reservaatti.
Jos valitseekin Seattlesta suunnaksi pohjoisen, saapuu kahdessa tunnissa Kanadaan. Rajantakainen Vancouver on Pohjois-Amerikan uusi Aasia, sillä jo 40 prosenttia asukkaista on etnisesti aasialaisia. Sen huomaa, kun etsii kaupungista ravintolaa: paras sushi on Vancouverissa. Niin on myös paras yöelämä ja hiihtokeskukset aivan kaupungin kupeessa. Pohjoiseen, Whistlerin hiihtoparatiisiin jatkuva tie on nimeltään Sea to Sky Highway, sillä auton kyydissä tosiaan tuntuu kuin olisi meren ja taivaan välissä.
Portlandin, Seattlen ja Vancouverin alueelta löytyy myös vaellusreittejä, isojalan etsijöitä, sukeltajia, villihevosia, saariyhteisöjä ja viinitiloja. Eugenen hippikaupunki, Leavenworthin saksalainen vuoristokylä ja Twin Peaksin hotelli vesiputouksen partaalla. Lyhyesti sanoen suomalaisten pitäisi tietää tästä enemmän!
© Noora Mattila
