Helsinki: Mitä Tuska 2018 ajattelee nostalgiasta, vegeilystä – ja naisista?

Tuska oli vuonna 2018 yhdistelmä ikuista hevinostalgiaa ja modernia kantaaottavuutta: lue esimerkiksi metalliveganismista ja naisten asemasta nykyheviskenessä.

Tuska on aina ollut Helsingin leppoisin festari, jolla ihmiset ruokajonoissa mutkattomasti rupattelevat tuntemattomillekin. On ollut myös osuvaa yhdyttää Pride ja Tuska samaan mustankirjavaan viikonloppuun: kaupungissa ovat sallittuja niin miesten glitterkorkkarit kuin rujot paholaisnaamiotkin.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Suvilahteen saapui jälleen reipas määrä hevikansaa, rokkikansaa ja tuskaturisteja – yhteensä viikonlopun aikana rellesti iloisesti noin 34000 kävijää. Alue oli melko pelkistetty, olutkarsinat hallitsivat, jonoja ei syntynyt liikaa, sää vaihteli viimasta paahteeseen, nätisti käyttäydyttiin ja suurin vaara olivat silmiin kakkivat lokit. Ja kenties pelästyminen Night Visions -kauhuleffoissa, joita nähtiin tämän vuoden uutuutena Solmusalissa.

Tuskan tyyli oli jälleen kerran tumma ja bändipaitakeskeinen, ja Alepa-bussi auttoi kasvomaskien osalta maalaamalla vitosella näyttävät naamarit. Kesäfestareiden hittiseppeleitäkin kutreilla näkyi.

Tuska-tyyliä. Kuva: Jesse Kämäräinen.

Nostalginen hevinorsu

Kaikesta tapahtumaviikonlopun värikkyydestä huolimatta Tuskan teemaan kuuluu myös vahva nostalgia. Moni pitkän linjan bändi uusi vierailunsa saksalaisesta Kreatorista norjalaiseen Emperoriin. Jyväskyläläinen Trio Niskalaukaus sai raavaatkin äijät herkiksi ja hoilaamaan mukana vuosituhannen vaihteen legendaarisimpia sanoituksia elon raskaasta taakasta.

Muita uskottuja vierailijoita olivat muun muassa ruotsalainen tiukka Meshuggah, ranskalainen fiilistelevä Gojira ja lappeenrantalainen jyräävä Mokoma. Hallatar taas koostui sellaisista konkareista kuin Swallow the Sunin Juha Raivio, Amorphiksen Tomi Joutsen ja HIM:in entinen rumpali Gas Lipstick. Yhtye Dead Crossia ohjasti räväkästi Faith No Moren vanha kunnon Mike Patton. Perjantain päätti itse legendaarisen paheellinen gangstaräppäri Ice-T metalliyhtyeensä Body Count kanssa.

Mokoma ja yleisö. Kuva: Jesse Kämäräinen.
Mokoma ja yleisö. Kuva: Jesse Kämäräinen.

Sunnuntain odotetuin vieras vasta olikin nostalgian kirjaimellistuma, Ruotsin lahja hammastahnatehtaille: Europe. Joey Tempest ja kumppanit ovat ahkerasti tehneet uutta musiikkia, ja viime vuonna ilmestynyt hieno Walk the Earth -levy on kerännyt paljon kehuja. Keikka oli mukaansatempaava ja hallittu show ammattilaisilta, ja Joey pani parastaan rupattelemalla suomeksi että onkos krapula ja jotta hölkynkölkyn. Lopuksi toki tarjoiltiin tiditiidii-tididittitii-hitti.

Europe ja Joey Tempest. Kuva: Jesse Kämäräinen.

Tuskassa havisee myös universaali nostalgia – vanheneehan väki silmissä. Moni on vuosikymmenet samonnut rinta rinnan ensin Töölönlahden, sitten Kaisaniemen ja nyt Suvilahden hevitantereita. Black Sabbathin syntymästä on tullut ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Ikuisesti nuori hevikansa!

Metallivegaanit vauhdissa

Paljon tuttuja nimiä ja kasvoja, paljon vanhaa. Mutta myös paljon uutta. Rokkipuolella ihastutti energinen hard rock -yhtye Temple Balls Oulusta, ja Suomessa sunnuntain päätösesiintyjä Parkway Drive on vasta lyönyt kunnolla läpi metalcorellaan.

Jotakin muutakin uutta tuntui kulisseissa havisevan. Tuska oli tänä vuonna entistä kantaaottavampi. Ensimmäisiä näkyjä alueella oli ruokakoju Go Vegan or Die Trying, joka tarjoili muun muassa herkullisia herneseitanpitoja. Myös vegaanisia lettuja, jäätelöä ja cappuccinoja löytyi vaivatta. Vuosi vuodelta Tuskan tarjonta paranee niin kasvis- kuin kierrätysosastollakin, ja myös VIPissä, bäkkärillä ja artisticateringissa tarjoilu on vegaanikeskeistä.

Tunnettuja vegaaneja festareilla olivat muun muassa Arch Enemyn laulaja Alissa White-Gluz ja upean perjantaikeikan vetäneen norjalaisen Leprous-yhtyeen jäsenet. He ovat kertoneet, että esimerkiksi kiertueella Devin Townsendin kanssa vegaaniraideria toivoi koko porukasta 90%. Toki metallimusiikkiin on aina kuulunut kantaaottavuus. Morbid Angel on todennut metallin olevan extremeä extreme-ihmisille. Heviskeneen kuuluu omistautuvia, intohimoisia individuaaleja, jotka eivät piittaa massojen menosta.

Veganismilla on hevimusiikin parissa muutakin yhteistä kuin kauppojen hevi-osastot. Metalli, kuten kasvissyöntikin, on osa vähemmistöä, joka taistelee yhdessä pahaa maailmaa vastaan. Lue veganismiin pitkästä historiasta metalliskenessä lisää esimerkiksi artikkelista Veganism in Heavy Metal.

Arch Enemyn Alissa White-Gluz. Kuva: Jesse Kämäräinen.

Naiset metallipäinä – joko ok?

Festareilla puitiin Solmusalin metallikeskusteluissa veganismin ohella myös muun muassa naisten asemaa tämän hetken heviskenessä. Mukana olleet amerikkalainen metallitutkija Amanda DiGioia ja suomalaisen Humavoidin laulaja/kosketinsoittaja Suvimarja Halmetoja olivat teemasta sekä samaa että eri mieltä. DiGioia on huomannut asenteen etenkin Amerikassa yhä olevan usein se, että keikalla tai festarilla naisen oletetaan olevan paikalla tyttöystävän roolissa, puoliväkisin paikalle raahattuna. Keskustelua käydään ohi, eikä naisen mielipiteitä kysytä tai arvosteta yhtä paljon kuin miehen. Kopelointiakin tapahtuu.

Halmetoja kertoo yleisön miesten tulevan toisinaan kehumaan rohkeutta olla tyttönä hevibändissä. Sukupuoli otetaan usein puheenaiheeksi, mutta häirintää hän ei ole kokenut. Hän toteaa tuntevansa olonsa metallikeikoilla, lavalla tai yleisössä, paljon turvallisemmaksi kuin muualla.

Aihepiiri on laaja ja moniulotteinen, ja esimerkiksi levynkansiestetiikassa naisia on rankasti esineellistetty. Tuskassa perinteisesti monimuotoisuus on läsnä kajaleineen ja pitkine kutreineen. Totta kuitenkin on, että artistikattauksessa naisia on vain minimaalinen prosentti. Hevimetallin muusikkomaailma on vahvasti maskuliininen, mutta onneksi yleisössä tilannetta voi korjata!

Tuska korjaa itsekin tilannetta: vasta perustettu Tuska 20 -hyväntekeväisyysrahasto lahjoitti ensimmäisen stipendinsä Girls Rock! Finland -järjestölle, joka järjestää bändileirejä, erilaisia työpajoja ja musiikkitapahtumia kohderyhmänään pääasiallisesti tytöt, naiset ja itsensä naiseksi kokevat.

Hyvä Tuska! Kiitos Tuska!

Kuva: Jesse Kämäräinen.

© Siru Valleala

Festarivieraat, muut vieraat ja vanhat tutut: ladatkaa ja tsekatkaa Helsingin ja Tukholman parhaat kuppilat, ravintolat, tekemiset ja menemiset: Tripsteri App!

Siru Valleala

Vapaa toimittaja, joka kokee kodikseen sekä Helsingin että Tokion. Mondon ja Tripsterin Tokio-oppaiden kirjoittaja, tv- ja elokuvakriitikko ja mangan toimittaja tahtoo vuosittain tokiolaiseen mielentilaan. Tripsterin Helsinki-oppaan ja mobiilisovelluksen tekemisen myötä myös Suomen pääkaupungin korttelit kutsuvat uusien kohteiden koluajaa.

Kommentit: