Francon diktatuuri ja demokratiaan siirtyminen

1939–1985

Kenraali Francisco Franco hallitsi Espanjaa diktaattorina vuodesta 1939 aina kuolinvuoteensa 1975 saakka.

Ensitöikseen Franco teloitutti Espanjan tasavallan sosialistihallituksen ja autonomisen Katalonian presidentin, Lluís Companysin, sekä lukuisia anarkisteja, kommunisteja, intellektuelleja ja taiteilijoita. Pelkästään Kataloniasta lähti maanpakoon lähes puoli miljoonaa ihmistä. Katalonia menetti itsehallintonsa ja oikeuden kieleensä. Pelkästään katalaanin puhuminen julkisesti saattoi merkitä kuolemantuomiota.

Francolaisuuden tärkeimpiä aatteita olivat äärikatolisuus, äärinationalismi, rasismi, maan sulkeutuminen muun maailman turmelevilta vaikutuksilta ja hierarkkinen yhteiskuntajärjestelmä: nuorten tuli kunnioittaa vanhempiaan, köyhien rikkaita ja naisten miehiä.

Francon kuoleman jälkeen Espanjan hallitsijaksi kruunattiin Bourbon-sukuinen Juan Carlos I. Vuosista 1976–1982 puhutaan Espanjassa transitio- eli siirtymäkautena. Maa alkoi siirtyä asteittain diktatuurista demokratiaan. Vuonna 1978 astui voimaan Espanjan ensimmäinen demokraattinen perustuslaki, jonka myötä Katalonia sai jälleen takaisin itsehallintonsa.

Uusi keskustalainen pääministeri Adolfo Suárez pyrki yhdistämään Espanjan kansan sovittelevalla politiikallaan. Hänen sosialistisen seuraajansa hallintokaudella, vuonna 1981 Francon kannattajat yrittivät sotilasvallankaappausta, joka kuitenkin tyrehdytettiin nopeasti.

Barcelona kaupunginjohtaja Pasqual Maragall alkoi pian valtaan astumisensa jälkeen 1982 puuhata Barcelonasta olympiakaupunkia.

©Paula Kultanen Ribas

Seuraava: Kansainvälistyminen, olympialaiset ja nousukausi
Edellinen: Katalanismi, Espanjan toinen tasavalta ja sisällissota

 

Paula Kultanen Ribas

Barcelonassa kahdeksan vuotta asunut matkatoimittaja, sisällöntuottaja ja muusikko asuu tällä hetkellä synnyinkaupungissaan Helsingissä.

Kommentit (0):