Chiesa di Sant’Ignazio

Vuosia Michelangelon Luominen-freskoa palvoneena suuni loksahti ällistyksestä auki, kun löysin tieni tähän jesuiittakirkkoon vuodelta 1626. Olin vuosikaudet kulkenut kirkon ohi matkalla Via del Corsolta Pantheonille, kertaakaan sisään kurkistamatta. Näin käy monen kirkon kohdalla Roomassa; niitä on yksinkertaisesti liikaa. Chiesa di Sant’Ignazio on tutustumisen arvoinen, moninkertaisesti!

Sant’Ignaziossa ei ole superstaroja, kuten Michelangeloa, Berniniä eikä Borrominia. Ei, kirkon huikaisevan huijausfreskon on tehnyt tuiki tuntematon jesuiittapappi, isä Andrea Pozzo, joka joutui käyttämään kekseliäisyyttään, kun kirkolla ei ollut varaa rakentaa kupolia. Niinpä Pozzo otti ja maalasi kirkolle kupolin, ja se, joka ei asiasta etukäteen tiedä, ei kirkossa käydessään takuulla aavista, että ylös nouseva tumma kupoli on vain silmänlumetta. Kupolin maalauksessa Pozzo on käyttänyt trompe-l’oeil -perspektiivitekniikkaa, jonka ansiosta kupoli vaikuttaa oikealta, vaikka sitä katselisi mistä tahansa kohdasta kirkkoa. Kävele pitkin kirkon keskikäytävää ja katso kupolia samalla, niin ymmärrät.

Pozzo on maalannut myös toisen huijausfreskon, kirkon kattofreskon, joka saa aikaan vaikutelman, että katto on auki ja aukosta näkee taivasta, joka jatkuu loputtomiin, enkeleineen päivineen. Freskoa pidetään yhtenä barokin viimeisistä suurista töistä.

Pozzo oli varsinainen yleisnero: pappeuden ja mestarillisen maalaamisen lisäksi hän oli arkkitehti, matemaatikko ja kokki, joka loihti ilmeisen herkullisia aterioita seurakunnalleen. Kirkon edessä oleva pieni aukio puolestaan on ihastuttava rokokoon näyte, joka kaartuu ikään kuin katsomona kirkon julkisivu-näyttämön ympärille.

Osoite: Piazza S. Ignazio

© Anu Rinkinen