Pekingiläiset kännäävät kuin suomalaiset

Pekingiin muuttaessani suurimpia kokemiani yllätyksiä oli pekingiläisten ryyppääminen. Näin välillä sammuneena makaavia miehiä baarin pöydissä, joskus kadunkulmissa lounasaikaankin kännipäissään oksentavia ihmisiä, miehiä hekin.

Pekingiläisten suhde alkoholiin ja sen seurauksiin on mutkaton. Eräs fiini ystäväni kertoi minulle, että “Kokeilin lahjaksi saamaani valkoviiniä. Se ei taida sopia minulle. Join pullollisen ja oksensin.”

Kiinassa juopottelu liittyy yleensä lounaisiin tai illallisiin. Ruuan kanssa juodaan olutta tai kiinalaista hyvin väkevää kirkasta viinaa eli baijiuta. Laseja kilistellään vähän väliä ja maljan nostaja sanoo “lai” eli juodaan tai “ganbei” eli pohjanmaan kautta. Jos maljan nostaja tällöin kumoaa koko lasillisen kurkkuunsa, myös muiden tulisi tehdä samoin.

Kilistellessä on kohteliasta yrittää kilistää niin, että oman lasin yläreuna on muiden kilistelijöiden lasinreunoja alempana. Tällä tavoin osoitetaan arvostusta pöytäseuralaisille: en pidä itseäni teitä korkea-arvoisempana.

Liike-elämässä usein tutustutaan kostean illallisen merkeissä. Jopa suomalaiset liikemiehet ovat välillä ihmeissään, kuinka paljon silloin juodaan. Pohjois-Kiinassa monet ajattelevat, että vasta yhteisen kännikokemuksen myötä liikepartneri, miksei ystäväkin, on luotettava.

Usein kiinalaiset aloittavatkin alkoholiin tutustumisen vasta opintojen jälkeen työelämässä. Nuoret opiskelevat ahkerasti ja vanhemmat vahtivat heitä tiukasti.

Aika monet kiinalaiset kestävät alkoholia huonosti. Heidän kasvonsa alkavat punoittaa ja he voivat helposti pahoin. Tähän monet miehet vetoavat, jos eivät halua juoda niin paljon kuin tarjotaan. Myös terveyssyihin voi hyvin vedota.

Naisten on Kiinassa helpompaa kieltäytyä alkoholista. Heidän ei oleteta juovan, ja useimmat eivät viinaan koskekaan. Tosin monet pohjoiskiinalaiset naiset pitävät juopottelusta ja ryyppäävät mielellään, jos näkevät ulkomaisenkin naisen kallistavan lasia. Olen monesti kuullut uuden naiskaverini sanovan sievistellen, että kyllä minä voin yhden lasillisen juoda. Kymmenen jättiolutpulloa myöhemmin moiset puheet on unohdettu.

Alueelliset erot juomisessa ovat isot. Mitä etelämmäksi Kiinaa mennään, sitä vähemmän juodaan. Etelä-Kiinassa bisnesillallisetkin ovat kuulemma hillittyjä.

Ulkomaalaiselle tiukin kokemus on kiinalaisen kirkkaan viinan eli baijiun juominen. Baijiu on tärkeä osa kiinalaista kulttuuria, mutta sen maku on kauniisti sanottuna täräyttävä. Maistuu suussa takuulla aamullakin.

Baijiuta on hyvin monenlaista ja monenhintaista, ja testailujen jälkeen uskallan sanoa, että joukossa on sangen hyviäkin. Baijiu-kulttuurin rikkaudesta on erinomainen Derek Sandhausin kirja Baijiu — The Essential Guide to Chinese Spirits. Sitä myydään Pekingissä Bookworm-kirjakaupassa.

Vien Pohjois-Kiinassa tuliaisiksi Koskenkorvaa, ja esittelen sen suomalaiseksi baijiuksi. Kiinalaisten mielestä se maistuu hyvin miedolta, eikä ihme, sillä paikallisen baijiun alkoholiprosentit pyörivät usein noin 50:ssä. Pekingissä toinen hyvä tuliainen on pullo punaviiniä. Kiinalaisen ovat hurahtaneet punaviiniin, vaikka toistaiseksi harva ymmärtää viineistä kovinkaan paljon. Sen juomista pidetään opiskelleissa piireissä fiininä.

Copyright: Mari Manninen

Mari Manninen

Asuin Pekingissä 2013-2016, jolloin tein näitä sivuja.

Kommentit:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *