Miten Kiinassa tingitään?
Kiinassa voi ainakin yrittää tinkiä joka paikassa. Joskus jopa paikoissa, joissa seinällä on tinkimisen kieltävä lappu. Markkinoilla, jossa ei ole hintalappuja, pyyntihinnasta voi pudota paljonkin. Silkkimarkkinoilla tingin kymmenesosaan hinnasta. Silmälasimarkkinoilla olen saanut hintalapullisista silmälaseistakin kaksikolmasosaa pyynnistä pois. Toisaalta: Hongqiao-markkinoilla pyyntihinnat ovat olleet vain kaksin- tai nelinkertaiset “oikeasta” hinnasta.
MItä ulkomaalaisemman näköinen ja mitä vähemmän kiinaa puhuva turisti, sitä kovemmat pyyntihinnat ovat. Turistin on mahdoton tietää, mikä on oikea hinta. Kannattaa siis kysyä useammalta kojulta lähtöhintaa ja esittää huomattavasti alempi tarjous. Päätä, minkä arvoinen tavara sinulle on, etkä sitten maksa (ainakaan) sen enempää. Silloin voit olla tyytyväinen: Hinta oli sinulle sopiva. Sama se millä paikalliset olisivat tavaran saaneet.
Tinkimisessä on tärkeää olla rauhallinen ja ystävällinen. Näin myyjän kasvot säilyvät. Usein hinta putoaa huomattavasti, jos lähdet kojulta pois. Paljastan parhaan tinkikikkani: Väitän myyjälle, ettei mieheni antanut minulle enempää käyttörahaa. Joskus jopa leikin soittavani miehelleni, jolta ei tietenkään irtoa enempää. Siskoni 8-vuotias tytär kehittyi loistavaksi tinkijäksi Pekingin-reissullaan. Hän vain pyöritteli päätään ja näytti kiinalaisin käsimerkein numeroita. Myyjät sulivat suloisen ja tomeran länsilapsen edessä.
Copyright: Mari Manninen
